Tuplapäivä

Aamulla ajoimme taas Peten kanssa Oittaalle hiihtämään. Hiihdimme Pirttimäkeen ja latu vei sen tallin ohi, jonka pihalla aittamme ennen sijaitsi. Siinä kohdassa tuli jännä fiilis. Emme hiihtäneet peräkanaa, vaan Pete meni nopeampana edellä ja minä omaa vauhtia perässä. Keli oli liukas, ja sukset alkavat kaivata pitovoidetta. Täytyy varmaan alkaa opetella sitä voitelupuolta. Suomen Latu on onneksi tehnyt voiteluvideon, jossa asiat selitetään. Minulle varsinkin luisto on tosi tärkeää; on kamala hiihtää kun suksi ei luista. Siksi en ostanut niitä nanogrippejä, vaan ihan vanhanaikaiset voideltavat sukset. Uskon niiden oikein voideltuina olevan nanosuksia paremmat ja nyt se oikea voitelu on siis pakko opetella.

Olin vahingossa ottanut vyölaukkuun sen ainoan vuotavan juomapullon, ja vedet valuivat pitkin selkää ja reisiä. Onneksi ei ollut kamala pakkanen, vaikka tuntuivathan ne märät housut kylmiltä. Yritin parantaa tilannetta juomalla veden loppuun mahdollisimman tiuhaan tahtiin.Siinä hiihtäessä päätin kaivaa esiin uusintaluentaan Harri Kirvesniemen hiihtotekniikkakirjan, jossa muistaakseni asiat on selitetty melko kansantajuisesti. Ihan mahtavuutta oli hiihtää lumisen metsän keskellä melko puutteellisellakin tekniikalla!

Päivä jatkui HelTrin uintitreeneillä Malmilla. Tunnin aikana tehtiin totuttuun tapaan erilaisia harjoitteita, ja uitiin 1200 metriä. Lopuksi pulahdin kylmäaltaaseen ja nyt on ihanan voipunut olo.

Olen muuten taas karkkilakossa, tällä kertaa ainakin hiihtolomaan saakka. Joulun aikaan suklaata ja karkkia kyllä meni, muttei mitenkään kamalasti eikä edes edellisvuosien tapaan. Se johtui kahdesta asiasta: Amerikassa ei ole niin hyviä herkkuja kuin Suomessa ja toisekseen en kehdannut itse syödä kaikkia siskolle tuomiani tuliaiskarkkeja. Alla amerikkalainen karkkipussi, jossa oli kätevä mitta-asteikko.

Intervallikuntopiiri

Kevään kuntopiiri ja pidot alkoivat tänään. Meitä oli paikalla viitisentoista innokasta triatleettia, muutama ekaa kertaa. Nyt aluksi tehtiin kolme kierrosta niin, että jokaista liikettä tehtiin 30 sekuntia ja sitten pidettiin 30 sekunnin tauko. Kierrosten välillä oli taukoa vain se 30 sekkaa. Näin mentiin:

• haara-perushyppy
• vatsalihasliike (ekalla kierroksella  lantionnosto, toisella istumaannousu, kolmannella istumaannousu kiertäen)
• "Vuorisen kirous" eli perusseisonta-kyykkyyn kädet maahan- jalat suoraksi taakse- ja takaisin kyykkyyn-hyppy ylös
• ristiinnostot (vastakkainen käsi/jalka) polviltaan
• päkiähyppy
• punnerrukset
• jännehyppy 
• pyöräily selinmakuulla, selkä lattiassa
• askelkyykky
• lantion kierto (selällään jalat koukussa tai suorana puolelta toiselle)

Kevään mittaan tahtia kiristetään vähitellen niin, että ensin kolmas kierros on 40/20 sekuntia ja lopulta kaikki.

Lopussa taas pidot paranivat. Nyt pysyttiin 3 minuuttia lankussa ja vastaavasti puolitoista sivulankuissa. Huipennukseksi tehtiin vielä dynaamisia yhteensä 3 minuuttia ja loppuun vielä selällään syviä lihaksia vahvistava liike.

Ihanaa, kun arki on taas alkanut. Ihan lopullisesti siihen loksahdetaan maanantaina, kun lapsillakin alkaa koulu ja harrastukset pyörähtävät käyntiin. Tämän kevään uutuus meidän perheessä on se, että molemmat lapsukaisemme ottavat vastuulleen päivällisen valmistamisen yhtenä arki-iltana viikossa, Nelli maanantaisin ja Atte torstaisin. Molemmat innostuivat tästä mahdollisuudesta kovasti ja alkoivat heti selailla keittokirjoja löytääkseen hyviä ideoita. Atte ehdotti alkajaisiksi sisäelinviikkoa, mutta ihan vielä emme olleet valmiita menemään niin pitkälle. Katsotaan mitä tuleman pitää...

Mökillä

Ajatuksissa oli aurata järven jäälle luistelukenttä ja pelata vähän pipokiekkoa, mutta jää on lumen alla paikoin niin epätasainen, ettei se oikein olisi onnistunut. Sen sijaan Pete teki lumihommia, ja pudotteli sitä mm. mökin katolta. Kattoikkuna falskaa, koska hirret ovat vuosien saatossa painuneet. Vaarana on että lumen sulaessa vedet valuvat väärään paikkaan eli rakenteisiin. Kattoikkuna laitetaan taas kesällä kuntoon, nyt se on sisältä peitetty.

Yksi melkein paikallinen sähkömieskin kävi aittaa katsomassa ja lupasi tulla laittamaan sähköt kuntoon ensi viikon aikana. Sen jälkeen voimme laittaa lämmöt päälle ja maalata sisäkaton, seinät ja lattian. Lapsityövoimankin käyttöä on suunniteltu.

Pete katolla.

Pakkasmökki.

Hommien jälkeen kävimme Peten kanssa kävelyllä, kun luistelemaan ei päästy. Kävelimme tutun reitin parin järven ympäri, vajaat 9 kilometriä. Suurin osa reitistä oli aurattu, mutta osan jouduimme kävelemään auton renkaiden jättämiä jälkiä pitkin. Sports Tracker kertoo, että sillä pätkällä vauhtikin hiljeni pari minuuttia per kilsa.

Lenkin jälkeen kävimme saunassa ja hangessa pyöriskelemässä, illalla pitää vielä ajella kotiin kun huomenna on työpäivä.

Ai niin, Paul kirjoitti hyvin taustoitetun jutun lenkistään Peten kanssa. Se löytyy täältä. Varmaan eka juttu, jossa Petri on triathlonisti!

Polskutellen

Ostin itselleni joululahjaksi pari keittokirjaa, joissa on paljon kasvisruokareseptejä. Eilen tein ruokalistaa alkavalle viikolle ja kävin vielä kaupassakin ostamassa tarvittavat raaka-aineet. Yksi tämän vuoden tavoite on tehdä enemmän ja parempaa kotiruokaa. Tänään valmistin musakaa, mutta valitettavasti siitä ei olekaan sen enempää kerrottavaa. Olihan se ihan ok, mutta koostumus oli hieman keittomainen. Huomenna vuorossa on kikhernepata, jos saamme musakan sitä ennen syötyä alta pois.

Ruokakokeilun jälkeen kaipasin onnistumisen elämyksiä, ja suuntasin Tapiolan uimahallille. Pete ei tällä kertaa lähtenyt mukaan, koska hänellä on jo pari päivää ollut flunssa. En löytänyt uintitreenikirjaani, joten tein helpon päätöksen uida matkaa. 45 minuutissa uin 2100 metriä. Lopussa tien pari kiihdytystä, ja aina välillä piti ohitella muutamia hitaampia uimareita. Kevään uimatreenit eivät vielä olleet alkaneet, joten tilaa oli ihan kivasti.

Nyt kun joulu on ohi, kääntyvät ajatuksen aina välillä jo tulevaan kesään. Tässä yksi fiilistelykuva viime kesältä:

Osteopaatilla

Tänään osteopaatin vastaanotolla selvisi jännä juttu: vasen nilkkani on mahdollisesti selkävaivojeni syy. Nilkka oli kokonaan jumissa, ja ehkä siksi juostessa oikea jalka on joutunut toimimaan väärällä tavalla. Ihan ensimmäiseksi, noin pari vuotta sitten, kipua alkoi tuntua oikeassa pakarassa. Luulin sitä piriformis-vaivaksi, ja jatkoin vain sitkeästi juoksemista. Ilmeisesti sen seurauksena alkoi nilkan lukolla olla vaikutusta myös lantioon, joka on nyt siirtynyt väärään asentoon. Siitä puolestaan on voinut aiheutua välilevyn pullistuma. Tämä kaikki siis teoriaa, mutta nyt ensimmäistä kertaa puoleentoista vuoteen joku osasi sanoa, mistä nämä vaivat mahdollisesti johtuvat.

Osteopaatilla on keinonsa hoitaa lantiota oikeaan asentoon, nilkan lukko on jo avattu. Lantion asento lähti kuulemma tunnin hoidon aikana korjaantumaan oikeaan suuntaan, ja seuraavan kerran pääsen hoitopöydälle helmikuun puolivälissä. Mistään en tietenkään itse voi todentaa lantion väärää tai oikeampaa asentoa, on pakko vain luottaa asiantuntijaan. Ilman fysioterapeutin suositusta en olisi osteopaatille osannut tai oikeastaan uskaltanutkaan mennä, ja nyt olen tosi iloinen, että menin. Toivottavasti selän paraneminen pääsee tästä nyt uuteen vauhtiin!

Murtsikkaa

Kävelin meiltä vajaat kaksi kilsaa ladun varteen. Latu menee vanhan kaatopaikan, tulevan golfkentän reunaa Tapiolaan saakka. Tapiolan Silkkiniityllä on reilun kilsan pituinen lenkki, jonka hiihdin kolme kertaa. Yhteensä hiihdolle tuli mittaa 11,5 km ja aikaa siihen hurahti melkein puolitoista tuntia. En ihan onnistunut pitämään sykettä pk-alueella, ehkä hiihtotekniikkani on niin huono että syke väkisinkin nousee korkealle. Olin vahingossa ottanut mukaan Petrin sauvat (145 cm), ja nyt on oikea lapaluu vähän kipeänä.


Sports Tracker on kyllä kätevä kun lenkin pituuden ja käytetyn ajan saa kätevästi mitattua puhelimen avulla. Vähän jo pelkäsin, että Polarin sykemittarini on mennyttä kalua, kun sykevyö meni vahingossa kokonaan pesukoneeseen. Ei kuitenkaan hätää, se toimii edelleen. Melko kestävää tekoa!

Välineillä on väliä

Kävimme eilen Peten kanssa taas KalleSportissa Haagassa. Siellä oli taas kamala ryysis ja parilla myyjäparalla ihan silmitön kiire. Käynnin tavoitteena oli ostaa uudet sauvat ja hakea voidellut sukset ennen lähtöä hiihtelemään Oittaalle. Kävi ilmi, että minulla on kaikki nämä vuodet ollut 5-10 senttiä liian lyhyet sauvat. Olen 171 cm, ja tähän saakka hiihdellyt pertsaa 135 cm sauvoilla. Nyt ostin 140 cm sauvat, ja vihdoin Oittaalle päästyämme huomasinkin pääseväni paremmin "pidon päälle", kuten myyjä KalleSportissa lupasi. Oli tosi ihanaa hiihtää, kun sukset luistivat ja pitivät ja ladut olivat hienossa kunnossa. Syke vaan tuppasi nousemaan koko ajan vk-tasolle. Se taisi johtua aikaerorasituksesta. Toisella kierroksella alkoivat energiat loppua ja se johtui varmaan siitä, etten ollut pariin päivään syönyt kunnolla.

Tunnin hiihtelyn jälkeen ajoimme Mäkelänrinteeseen uimaan. Siinä ovelle asti kiemurrelleessa jonossa odottaessamme aukesi yksi ovi, ja aulaan astui uimavalvoja. Hänen perässään tuli kaksi miestä,  jotka kuljettivat paareilla peitettyä ruumista. Aula hiljeni ja ihmiset väistyivät hiljaa kuljetuksen tieltä. Etuoven edessä odotti ruumisauto. Melko hämmentävä tilanne, vaikka onhan se selvä, että ihmisiä kuolee vaikka missä joka päivä.

Meidän päivämme jatkui suunnitelmien mukaan altaassa. Uimme yhteensä 45 minuuttia, vähän matkaa ja tekniikkatreeniä ihanan puhtaassa vedessä.

Mahtavaa päästä taas treenaamaan tavalliseen tapaan, pienenä murheena on vaan edelleen väsymys ja epätodellinen olo. Tänään nousin sängystä vasta kahdentoista jälkeen, mitä ei ole kyllä tapahtunut pariinkymmeneen vuoteen. Ehkä se väsymys tästä helpottaisi ja vuorokausirytmi loksahtaisi paikalleen, jos vaikka menisin tänään ajoissa nukkumaan.

Hyvää uutta vuotta!