Synttärihaaste

Osuimme oikeaan, kun päättelimme ettei tänään olisi Mäkelänrinteessä iltapäivällä ruuhkaa. Jotkut uintikisat kyllä pidettiin lyhyillä radoilla, mutta nopeiden uimareiden radalle mahtui hyvin uimaan. Pitkästä aikaa uin matkaa, tällä kertaa ensimmäisen kerran neljä kilsaa. Törmäsin nimittäin netissä synttärihaasteeseen, jossa

1. uidaan ensimmäisen numeron verran jaardeja (x1000). Jaardi on 0,9 metriä, ja pyöristin matkan ylöspäin (jotkut uivat näköjään myös mailin per vuosi...)
2. pyöräillään vuosien verran maileja (43 vuotta/mailia -> noin 70 km)
3. juostaan toisen numeron verran maileja (kolme mailia on noin 5 kilsaa)

Uinti on nyt siis tehty, ja muutkin suoritukset olen aikeissa saada plakkariin viikon kuluessa. Uintiin meni aikaa tunti ja parikymmentä minuuttia. Uin ilman taukoja, pari kertaa huuhtaisin vaudissa huurut laseista. Petekin oli radalla ja ui 2500 m.

Aamupäivällä ennen uintireissua siistimme mökillä paikkoja, ja poikamme tienasi kympin öljyämällä ulkokalusteet.

Näin nättiä oli tänä aamuna:

 Menemme mökille taas parin viikon päästä, silloin ei toivottavasti ole enää järvi jäässä eikä luntakaan maassa. On kyllä ehkä vähän liioittelua toivoa avovesiuintikelejä, mutta eihän sitä koskaan tiedä...

Viimeistä päivää 42 v, suussa Pätkis-muffinssia ja kupissa teetä.

Uusiin lukemiin

Ihan mahtavaa ajella kesärenkailla fillarilla! Torstaina työmatka sujui tosi kivasti, ja teki mieli kerrankin päästellä vähän kovempaa, kun pääsin ajelemaan hiekasta puhdistettuja katuja. Munkkiniemessä piti vähän kierrellä, koska Munkinpuiston hiekkatiet olivat vielä jäisiä. Kotimatkalla ei ollutkaan enää niin hieno keli, kun tuli vettä kuin saavista. Pahemmalta se kuitenkin toimistossa tuntui kuin tien päällä. Torstaina illalla vein tyttären kavereineen Hartwall Arenalle katsomaan Enrique Iglesiasta. Iiiikkk!

Perjantaina kävin taas työkaverin kanssa lounaslenkillä. Nyt juostiin sen verran kovempaa, että tuli vähän hikikin. Matkalla huomasin, että Linnunlaulun ihana pieni kahvio aukeaa huomenna sunnuntaina. Koskahan siellä ehtisi käväistä?

Kuntopiiri aloitettiin taas lankulla, kesto (minulle) ennätykselliset 5 minuuttia. Yllättävän kevyesti se meni, harjoittelu on varmaankin tehnyt tehtävänsä. Kuntopiiriä tehtiin kolme kierrosta, kaikki 40 sekuntia työtä ja 20 lepoa. Rankkaa oli, varsinkin keskivaiheilla kun päkiä- ja jännehyppyjen välissä punnerreltiin.  Teen punnerrukset suorin jaloin, ja kyllä se 40 sekuntia aika pitkältä tuntuu.

Kevät etenee vauhdilla. Tämän päivän aikana on järven jäälle noussut jo vettä parin-kolmen metrin päähän rannasta. Meidän tontin kohdalla oleva tierumpu on onneksi auki, ja vedet valuvat metsästä sinne minne pitääkin. Muutaman sadan metrin päässä tilanne on huonompi, siellä vesi on jo noussut tielle kun tierumpu ei vedä. Jos ei se kohta aukea, tie saattaa mennä poikki.

Alaselkä nyt vähän vihoittelee, koska kävin äskenkin juoksemassa, jo toisena päivänä peräkkäin. Se taisi sittenkin olla liikaa, mutta pitihän sitä kokeilla.

Kahta vauhtia

Kävimme työpäivän jälkeen uimassa Mäkelänrinteessä. Sinne on kyllä tosi kätevä matkustaa Helsingin keskustasta junalla Matka vie vain viisi minuuttia, ja kävely Pasilasta 10-15. Joskus olen kokeillut bussiakin, mutta se juuttuu helposti Hämeentien ruuhkiin. Odottelin Peteä toisen kerroksen Uppopulla-kahviossa, ja nautin upeista näkymistä altaaseen. Varsinkin taitavia uimareita on tosi kiva tarkkailla; eihän sitä tiedä vaikka vahingossa oppisikin jotain.

Peten saavuttua arvoimme päivälle sopivan ohjelman. Tämä vaikutti hyvältä:

Lämmittely 300 m vapaata, 200 potkuja, 100 m vapaata, 200 potkuja
2x250 (100 m kohtuullista, 50 m kovaa, 100 m kohtuullista) 30 s lepo
4x150 (50 - 50 - 50) 20 s
4x100 (25 - 50 - 25) 15 s
Loppuverra 100 m.

Hallissa oli kivasti tilaa varsinkin lyhyillä radoilla. Pois lähtiessämme alkoi porukkaa olla jo enemmän, vapaata suihkua piti vähän etsiskellä.

Työmatkapyörän sisäkumissa ollut reikä on paikattu, ja alla on kesärenkaat (kiitos Pete!). Huomenna olisi taas tarkoitus polkaista töihin.

Sepelin uhrina

Aamulla töihin ajaessani ehdin jo iloita siitä, kun näin hiekoitushiekkoja siivottavan pois. Ilo oli vähän ennenaikaista, sillä kotiin lähtiessäni huomasin takarenkaan olevan tyhjä. Pumppasin siihen vähän ilmaa, ja heti alkoi kuulua kovaa suhinaa. Sepelin pala oli jäänyt kiinni puhkottuaan renkaan. Irrotin sen avaimen avulla ja pumppasin renkaan toiveikkaana uudelleen täyteen. Se tyhjeni kuitenkin jo ennen kuin ehdin Töölönlahdelle. Eipä siinä auttanut muu kuin taluttaa pyörää ja laittaa tekstari Petelle, joka oli samaan aikaan juoksutestissä Esportissa. Kun hän ehti autoineen hätiin, olin jo ehtinyt kävellä vajaan tunnin Munkkiniemeen. Onneksi oli ihan mahtava aurinkoinen keli!

Mustavalkomaanantai

Teenpä pienen syrjähypyn valokuvauksen maailmaan, kun Mustavalkomaanantain haasteeseen kerrankin löytyi pienellä hakemisella sopiva kuva:

Haasteaihe on tänään Tien päällä.

Hevostallin kahviona Espoon Oittaalla toiminut sympaattinen pikkumökki nostettiin rekan kyytiin ja lopulta uusille perustuksilleen 70 kilometrin päähän. Kuvassa matkaa on tehty noin 100 metriä. Siirtopäiväksi sattui alkutalven pahin lumimyräkkä, mutta siitä huolimatta kaikki sujui ihan loistavasti.

Kuvia pohjasta

Triathlon-kurssi päättyi tänään. Tälläkin kertaa uimme märkäpuvuilla, ja eka matka oli 400 metriä. Kello pysähtyi kohdallani aikaan 6.29. Aika oli 40 sekuntia nopeampi kuin HelTri Cupissa pari viikkoa sitten eli 10 sekuntia per 100 metriä siitä lähti märkäpuvun ansiosta.

Lisäksi tehtiin vähän potkutreeniä ja yksi 25 metrin sprintti, jonka jälkeen puku piti riisua mahdollisimman nopeasti altaan reunalla. Ihan kivasti se lähti pois päältä, kun sisällä oli vielä vähän vettä. Loppuaika vietettiin suihkun ja pukeutumisen jälkeen kahviossa viikko sitten otettuja videoita ja kuvia analysoiden.  Videot kuvattiin altaan pohjassa olevalla kameralla. Uintivalmentaja Yan oli nähnyt paljon vaivaa ja ottanut kaikille muutaman still-kuvan uinnista. Tässä mun kuvia:

Uintiasento on minulla melko hyvin linjassa, mutta kuten ylimmästä kuvasta näkyy, kädet tahtovat olla samaan aikaan edessä. Se sama tahdistusongelma siis kuin aikaisemminkin. Toisessa kuvassa näkyy, kuinka hengittäessä vasen käsi menee ihan suorana pohjaan, ei mitään vedon tapaistakaan. Sen olen kyllä huomannut uidessa ihan ilman kameraakin. Kolmannessa kuvassa samainen vasemman käden kyynärpää on jo tippunut ja rannekin on jännästi koukussa. Vedossa on siis paljon parantamisen varaa.

Treenaamiseen saimme hyvän neuvon: tekniikkadrillit pitää uida mahdollisimman hitaasti ja ajatuksen kanssa. Helposti niitä tulee tehtyä vähän kiireellä hutaisten. Täytyy yrittää pitää mielessä. Pitkiäkin matkoja pitää uida, jotta uinnista tulee tehokkaampaa.


Alustavasti jo sovimme treeniporukan kanssa yhteisestä avovesiuintisessiosta toukokuun lopulla. Silloin treenataan ainakin suunnistusta ja peesausta. Toivottavasti saamme mukaan porukkaa myös ensi viikolla alkavalta triathlonkurssilta.

Joutsenia

Aitan remppa on edennyt siihen vaiheeseen, että Pete pääsi maalaamaan lattian. Ennen maalausta se piti kuitenkin vielä imuroida ja pestä hiontapölyn poistamiseksi. Lattia on melko hyvässä kunnossa muutamaa kuluneempaa kohtaa lukuunottamatta. Se oli hiottuna mielestäni todella kauniin värinen:

Tuleva väri on harmaa, ja ensimmäinen todennäköisesti kolmesta kerroksesta on jo levitetty. Pari viikonloppua taitaa vielä vierähtää, ennen kuin päästään rakentamaan sänkyjä ja tuomaan sinne muuta kampetta.

Maalaushommien jälkeen hölkkäilimme Kylänalasen ympäri. Tie oli vielä suurimmaksi osaksi jäinen ja todella liukas, mutta oli niitä suliakin kohtia muutama. Onneksi oli molemmilla nastalenkkarit. Paluumatkalla ensin kuulimme ja sitten näimme kaksi joutsenta. Lienevätkö samat, jotka aina kesällä lentävät aamuin illoin järven poikki? En ole mikään ornitologi, mutta juuri äsken opin Wikipediasta, että kyhmyjoutsenet eivät juurikaan ääntele, ja niinpä uskallan tehdä lajimäärityksen: laulujoutsenia.