Tien päällä

Lapset ovat viikonlopuksi lentäneet pesästä. Vanhempi on Provinssi-rockissa telttailemassa. Sielläkin on tullut paljon vettä, eikä varastosta löytynyt teltta tainnutkaan pitää vettä. Toiveissa on saada poika kotiin omaan sänkyyn yöjunalla. Tytär puolestaan on rippileirillä Valkealassa. Ajoimme sinne tänään eestaas vierailupäiväksi. Oli kiva nähdä, että hänellä on siellä melkein kaikki hyvin. Tyynyt tosin ovat siellä liian kovia, ja niinpä veimmekin hänelle sinne tutun tyynyn omasta sängystä. Leiri loppuu vasta torstaina juuri ennen juhannusta.

Nyt kun lapset ovat poissa, heräsi ajatus pienestä triathlon-leiristä mökillä. Niinpä ystävämme Jarmo liittyi seuraamme perjantai-iltana. Perjantain treeni oli reilu kahden kilsan avovesiuinti. Lauantaina kävimme pitkällä, 119 km pyörälenkillä. Se ulottui etelässä Kiskoon saakka. Pianhan siellä kisataan taas perusmatkalla! Tässä aurinkoinen kuva kisamaisemista:



Paluumatkalla pysähdyimme Karjalohjan Saleen jätskille. Loppumatkasta alkoi jo jaloissa painaa,ja päätinkin siinä puuskuttaessa ajella koko ensi talven ahkerasti voimavetoja trainerillä. Pyöräilyn jälkeen juoksin vajaat neljä kisaa, Pete ja Jarmo vähän useamman.

Nälkä on nyt viikonloppuna tullut aaltoina. Ihan yhtäkkiä se alkaa tuntua vatsanpohjassa ja pian onkin ihan pakko saada HETI jotain kunnon ruokaa. Niin kävi myös juoksun jälkeen - ihan heti suihkunkaan jälkeen ei vielä ollut nälkä, mutta aika pian piti alkaa grillaushommiin. Lauantain sapuskat grillattiin uudella grillillä:



Eilen illalla ja tänään aamulla kävimme taas uimassa. Tavoitteena oli uida mahdollisimman usein, ja tosi mukavaahan se oli joka kerralla. Vesi on juuri nyt sopivan lämmintä märkäpuvulla uimiseen. Kun se tästä vielä vähän lämpenee, tulee helposti liian kuuma.

Jarmolta sain pari kuvaa Hypyn Vartti-triathlonin maaliintulosta:

Cuppi jatkuu

Niin vaan tuli kyynärpää (ei oma) nenään tänään Heltri cupin 1500 metrin uinnissa Kuusijärvellä. Sattui jonkin aikaa eikä sentään verta tullut, mutta meinasi kyllä tulla "sissy moment". Kauheasti ei ole tullut hittiä aikaisemmin uinnissa, mutta nyt tuli sitten kerralla enemmän. Osuma tuli ensimmäisen kierroksen loppupuolella. Kisan alussa olin päässyt heti hyvään peesiin, mutta kadotin ne hyvät jalat ennen kääntöpoijua. Ensimmäisen kierroksen aikana alkoi sataa. Kova sade tuntui jännästi selässä, kun pisarat rummuttivat märkäpukua. Kierrosten välissä piti kiertää rannassa oleva mänty ja tuoli. Pete oli nähnyt hienon sateenkaaren rannalta lähtiessään toiselle kierrokselle, minulta se meni kokonaan ohi.

Kokeilin Hartsan hyväksi havaitsemaa hengitysrytmiä 3-2, ja se tuntuikin tosi hyvältä. Rytmi pysyi, ja sain hyvin happea. Siinä oli myös aika helppo pitää silmällä vieressä uivia ja toisaalta myös suunnistaa. Voi tietenkin olla, että ihan yhtä suoraan en uinut kuin tavallisemmalla 3-3 tahdilla. Täytyypä harjoitella edelleen sitä suoraan uimista.

Kisan jälkeen uin vielä yhden verryttelykierroksen. Siihen mennessä sade oli tauonnut ja järvi tyyntynyt. Jotain maagista siinä tyynessä järvessä uimisessa on.

Kisaa!

Osallistuimme Peten kanssa tänään HyPyn järjestämään perusmatkan triathlon-kisaan Rajamäen ja Nurmijärven kauniissa maisemissa. Kisassa uitiin 1500 m, pyöräiltiin 45 km ja juostiin 10. Ilmoitin meidät mukaan jo aikoja sitten, ja jotenkin tuntui siltä, että tämä kauden eka kisa tuli sittenkin eteen aika nopeasti. Kisajännitystä varmaan! Säätiedotusta tuli seurattua normaalia ahkerammin, kun kaikki ennusteet viittasivat sateeseen. Onneksi sitä kunnon sadetta ei sitten tullutkaan!

Valmistautuminen sujui hyvin, torstaina oli ylimääräinen lepopäivä ja perjantainakin vain lyhyt aamulenkki ohjelmassa. Illaksi olin varannut meille pöydän Postresista. Ilta oli synttärilahja Petelle; sellainen koko perheen kokemus, josta olemme puhuneet jo vuosia. Söimme kuuden ruokalajin illallisen, ja vajaat neljä tuntia tuli pöydässä istuttua. Oli just niin kivaa ja hyvää kuin etukäteen olin toivonutkin.

Vasta liian myöhään törmäsin tähän Chrissie Wellingtonin 50 kohdan ohjeeseen kisaan valmistautumisesta. Jo neljännessa ohjeessa hän kehottaa olemaan kokeilematta mitään uutta ennen kisaa. Onneksi meillä oli edessä vain perusmatkan kisa eikä mitään vatsaongelmia ilmennyt, vaikka aika montaa uutta juttua eilen syötiinkin.

Aamiaisen jälkeen aloimme pakata autoa. Pumppasin renkaat, ja jotenkin kämmäsin koko homman, sillä takarenkaan venttiili hajosi kun venkutin pumppua siitä irti. Onneksi olin juuri saanut pumpattua renkaan kuntoon. Ylimäärinen venttiilin osa vaan jäi sisälle pumppuun. Jos ei se sieltä kotikonstein irtoa, pitää varmaan ostaa uusi pumppu.

Sääksjärvelle tullessa piti ilmoittautua ja viedä pyörä katsastukseen, jossa tsekattiin että jarrut toimivat. Sitten piti vaan laittaa vaihtopaikka kuntoon ja märkäpuku päälle.

Uintiosuus uitiin todella kirkasvetisessä Sääksjärvessä. Nyt laitoin korvatulpatkin korviin, koska olen huomannut, ettei niillä uidessa tule samaa huippausta uimasta noustessa kuin ilman. Uin normaalia matkavauhtia, ja pari kertaa vähän matkaa peesasinkin. Olipas kiva, kun kerrankin näki jalat eikä vain pelkkiä kuplia edessä. Nopeasti alkoi molemmilla kerroilla kuitenkin tuntua siltä, että siksakkia mennään ja niinpä aloin uida ihan omaa uintia. Mitään ihmeempää kontaktia ei muihin uimareihin tullut, eikä se vesi ihan niin kylmää ollut kuin olin pelännyt. En pitänyt sykemittaria ranteessa, joten uintiaikani selviää vasta kun tulokset julkaistaan.

Vaihdossa sain märkäpuvun melko helposti riisuttua, ja laitoin pyöräkengät jalkaan ilman sukkia. Uskoakseni ensimmäinen vaihto meni ihan sutjakasti. Pyöräreitti oli mukava ja melko tasainen. Taas tuli ihmisiä takaa ohi, varsinkin ekalla kierroksella. Pari ikävää juttua sattui matkalla. Ensimmäisellä kierroksella ajoin suoraan, kun olisi pitänyt kääntyä oikealle Kiljavan suuntaan. Risteyksessä oli tyttö ohjaamassa liikennettä, mutta hänellä oli kädet alhaalla, joten ajelin risteyksen ohi. Vasta hänet ohitettuani tajusin, että siitä olisi varmaan pitänyt kääntyä. Jarrutin ja käännyin takaisin. Liikenteen ohjaaja pyyteli anteeksi ja sanoi ettei näyttänyt merkkiä, koska "kaikki muutkin ovat nähneet nuolet". No, minä en nähnyt. Joitakin kymmeniä sekunteja siinä varmaan meni hukkaan.

Toisella kierroksella minut ohitti joku mies, joka ei sitten ohituksen jälkeen enää polkenutkaan alamäessä vaan jäi siihen eteen tientukkeeksi. Saavutin hänet nopeasti ja menin ohi. Parin kilsan päässä seuraavassa ylämäessä hän ohitti minut taas - oikealta! Melko vaarallista mielestäni. Ja kai niitä liikennesääntöjä olisi pitänyt kaikkien osallistujien noudattaa... Tällaisen sääntöfriikin kauhu on kyllä joku joka tekee kisassa ihan mitä sattuu.

Toisessa vaihdossa laitoin sitten sukatkin jalkaan ja otin yhden geelin. Pyörällä olin ottanut niitä jo kaksi. Siinä puuhaillessani tuli jo voittajakin maaliin. Vahingossa pistin toiseen jalkaan ensin pyöräilykengän, kunnes tajusin että juoksemaanhan tässä ollaan lähdössä. Juoksureitti oli tosi hieno, reilun levyinen kävelytie kauniin metsän halki. Päätin, että ekan vitosen otan rauhallisesti ja kiristän sitten lopussa, jos voimia vielä riittää. Viiden kilsan kohdalla oli huoltopiste, jossa join vähän urheilujuomaa. Melko pian kääntöpaikan jälkeen näin, että seurakaverit Henna ja Jenni ovat jo melko lähellä takana, ja siinä olikin riittävästi syytä pistää jalkoihin vähän vipinää. Lopulta siinä onnistuinkin, ja olin maalissa kolmen tunnin ja viiden minuutin uurastuksen jälkeen.

Olipa mukava ja hyvin järjestetty kisa! Ennätyskin parani melkein kymmenen minuuttia, vaikkei kolme tuntia vielä alittunutkaan. Kuvia ei nyt ole omassa kamerassa, toivottavasti niitä kuitenkin löytyy tutuilta! Ainakin monta kertaa poseerasin seurakavereiden kanssa kuvaajille.

Rykäsy tärkeänä päivänä

Meillä oli eilen 19-vuotishääpäivä. Yhtä kaunis mutta vähän viileä päivä taisi olla myös 5.6.1993. Samalle päivämäärälle sattui tänä vuonna HelTri cupin Rykäsy, ja lähdimme kisaan molemmat. Poikamme lähti kuvaajaksi, ja niinpä meillä on paljon kuvamateriaalia.



Lähdimme Kuusikselle hyvissä ajoin, jotta ehtisimme verrytellä kunnolla. En tainnut lopulta verrytellä ollenkaan, vaan aika meni tuttujen kanssa jutellessa. Nyt varasin kunnolla aikaa märkäpuvun pukemiseen, ja sainkin sen hyvin päälle. Ennen uinnin starttia kävin uimassa parisataa metriä.

Kun kisa alkoi, lähdin uimaan melko takaa, ja alkuhässäkän jälkeen sain melkein koko matkan uida ihan rauhassa. Keskityin liukuun ja pitkiin vetoihin. Olin päättänyt, että tällä kertaa en vedä itseäni piippuun heti uinnissa. Viime vuoteen verrattuna uin muutaman sekunnin nopeammin. Ilmeisesti matka oli kuitenkin tänä vuonna hieman pitempi, ja viimeisellä suoralla ohitin punaiset poijutkin ohjeiden mukaan järven puolelta, mistä siitäkin taisi tulla vähän lisämetrejä.



Tässä olen nousemassa vedestä uintiosuuden jälkeen vaaleanpunaisessa lakissa:



Pyöräosuudella oli sama käsikirjoitus kuin aikaisemmissakin kisoissa. Porukkaa tuli ohi lähes koko matkan ajan. Kaikilla ei tainnut peesikielto olla tiedossa, sen verran tiiviitä porukoita ohitse viiletti. Pyöräaikaa ei oikein voi mihinkään verrata, koska reitti oli uusi. Sen kuitenkin ilokseni huomasin, että keskinopeus oli yli 30 km/h.

Etualalla Pete tri-pyörällään:



ja sitten minä



Juoksuvaihto meni nopeasti, en laittanut edes sukkia jalkaan. Lenkkareissani on sellaiset kätevät nauhat, joita ei tarvitse solmia. Juoksun alussa tuntui meno tutun raskaalta, mutta olo helpottui vähitellen. Jos laskin oikein, juoksuun meni reilut 28 minuuttia, ja se olisi nelisen minuuttia nopeampaa menoa kuin viime vuonna. Ihan kiva! Sen verran onnistunut oli vauhdinjako, että ainakin kuvittelin lopussa hieman kiristäväni vauhtia.

Kisa sujui ihan mahtavasti, ja allergiaoireetkin ovat kovasti helpottaneet. Nyt henki kulki, ja sain tehtyä omantasoiseni suorituksen.

Tänään kävimme muutaman kaverin kanssa Oittaalla uimassa nelisenkymmentä minuuttia. Bodominjärven vesi oli selvästi kylmempää kuin Kuusiksen. Heti rannassa se oli kylmintä, ja lämpeni vähän kun uimme pitemmälle. Parinkymmenen minuutin uimisen jälkeen käännyimme takaisin ulapalta. Parisataa metriä ennen rantaa tunsin, että vasemman käden sormet alkoivat kohmettua enkä enää saanut kunnolla otetta vedestä. Sormet eivät pysyneet yhdessä. Taisi olla ihan sopivan mittainen lenkki kylmässä vedessä.

Kotimatka kuvina

Unohdin hankkin seutulipun ajoissa, ja niinpä piti tänään mennä töihin pyörällä. Työmatkalla fiilistelin maisemia ja ihania kesän tuoksuja. Mieleen tuli, että voisin ottaa kuvia matkan varrelta. Niinpä toteutin idean kotimatkalla. Sehän on mukavampi suunta muutenkin!

Matka alkaa kellarin autohallista, jossa minulla on pyöräpaikka. Pyöriä on kahdessa kerroksessa, yleensä on hyvin tilaa. Pumppukin on talon puolesta.



Työpaikkani on Sanomatalossa Helsingin keskustassa. Vieressä on Kiasma, tien toisella puolella Eduskuntatalo ja vastapäätä uusi Musiikkitalo. Ensi viikolla avattava kevyen liikenteen Baana lähtee Kiasman kulmalta. Tänä aamuna siellä oli useita asfalttikoneita valmiina hommiin. Illalla oli vielä yksi jäljellä, näkyy vähän huonosti kuvassa. Kiasman kulma näkyy kuvassa vasemmalla ja Musiikkitalo oikealla.



Matka jatkuu Finlandia-talon editse Töölönlahdelle.





Vasta Helsinginkatua ylitettäessä joutuu autojen kanssa tekemisiin. Tässä saakin olla tarkkana, aina tulee muutama päin punaisia.



Olympiastadion ja sinne johtava hieno ylämäki! Oikealla näkymättömissä Uimastadion.



Nordeskiöldinkadun ylitse päästäkseni joudun yleensä aina odottamaan valoissa. Rakenteilla on Auroran silta, jota pitkin nämä valot saa jatkossa ohitettua. Vain kesäisin kuitenkin, mikäli tämä blogijuttu pitää paikkansa. Minusta tuo silta on kaikkine puutteineenkin tosi hieno juttu!



Laakson ratsastuskentän ohi



keskuspuistoon.



Pikku-Huopalahdessa ollaan sillankorjaushommissa.



Huopalahdentien alku on toinen varma pysähdyksen paikka aamuin illoin, ja täälläkin tulee aina pari autoa päin punaisia.



Munkkiniemen puistotiellä tuoksuu aamuisin ihanasti korvapuustille, varmaan leipovat niitä jossain kahvilassa. Iltapäivällä oli melko paljon kesäistä porukkaa liikkeellä.



Munkinpuisto on hieno, talvisin väyliä ei vaan kamalan nopeasti aurata. Onneksi se ei haittaa näillä keleillä.



Mukava alamäki sillalle, jossa on usein paljon onkijoita. Hienosti on asfalttiin maalattu havainnolliset ja tuiki tarpeelliset nuoletkin. Väylä on kapea, ja pyöriä ja jalankulkijoita liikkeellä paljon.



Nyt ollaan jo luonnonsuojelualueella, tien päässä upea Villa Elfvik. Sen pihalla vietimme joitakin vuosia sitten tosi mukavia Laajalahden perhepäivähoitajien järjestämiä kevätjuhlia. Näytti tänäänkin olevan piknikpöytä katettuna.



Tämä näkymä oli ehdottomasti kotimatkan kohokohta. Laajalahden kyytöt ne siellä laiduntavat. Parinsadan maetrin päässä jylisee Kehä I, Suomen vilkkaimmin liikennöity tie. Meidän mökkitienkään varrella ei enää ole lehmiä, onneksi sentään työmatkalla niitä voi ihailla.





Vihdoinkin kotikadulla! Työmatkapyöräily oli tänäänkin hieno kokemus. Ei pääse bussissa tai junassa samoihin tunnelmiin. Ja säästin sen kahdeksan euroa ja risat.

Kylmä ja kylmää

Aten piti päästä ennen tiistaista kisaa kokeilemaan avovesiuintia ja meilläkin oli Peten kanssa ohjelmassa samaista hommaa tälle päivälle. Iltapäivällä lähdimme porukalla Kuusijärvelle, kun tytär oli ensin saateltu maastoratsastusreissulle ystävänsä kanssa.

Kuusiksella oli hiljaista, vain joitakin sauvakävelijöitä ja lapsiperheitä oli liikkeellä. Vettä vihmoi, ja lämpöä oli alle kymmenen astetta. Aika punainen oli naama jo ennen uintia ja pojastakin näkyy vai puolet, mutta sainpas kuitenkin kuvan otettua:

ja tässä vielä poikanen yksin rannalla:

Vesi olikin aika paljon kylmempää kuin viime tiistaina. Alussa oli vähän tuttua vaikeutta puhaltaa ilmaa kylmään veteen. Atella oli kuulemma sama ongelma. Kädet ja jalat vähän palelivat uinnin alussa, mutta kyllä siellä yhden kierroksen pystyi uimaan. Nyt oli poijuja ihan valittavaksi asti, lisää oli tullut sitten viime viikon. Pysähtelimme välillä ja valitsimme seuraavan kohteen. Hyvin pysyi poika vauhdissa mukana eikä hämmentynyt edes pienestä kontaktista uinnin aikana. Ehkä hänet uskaltaa päästää Rykäsyyn hyvillä mielin, vaikka se uinnin alku aika hässäkkää todennäköisesti onkin.

Märkäpuku on päälläni tosi tosi tiukka, ehkäpä jopa aavistuksen liian pieni. Nyt sain sen paremmin päälle kuin tiistaina, eikä siinä taida olla vielä yhtään kynnenjälkeä. Se oli myös melko hankala riisuttava, varsinkin kun oli kylmä jo valmiiksi. Toivottavasti tiistaina on jo lämpimämpää!

Tuulta

Jo perinteiseen tapaan kävimme tänään koulunpäättäjäisjätskeillä koko perheen voimin Kluuvikadun Fazerilla. Täyttä oli, mutta pöytä löytyi kuten aina ennenkin. Joinain vuosina on porukkaa ollut terassillakin, mutta tänään tuli vettä ja oli niin kylmää, että kaikki ahtautuivat sisätiloihin. Otin kupin teetä ja Kurre-jätskiannoksen, jättihyvää! Pete otti vain yhden jätskipallon, kun ajatteli etteivät lapset kuitenkaan jaksa syödä omiaan loppuun. No, ne päivät ovat tosiaan jo ohitse!

Varmaan juuri sen jätskin ansiosta pyörä kulki tänään ihan kivasti. Ajoimme Peten kanssa autolla Mankin Nesteelle ja lähdimme siitä Kirkkonummen ja Siuntion suuntaan pyörillä. Ohjelmassa oli parin tunnin lenkki, jossa kolme vähän kovempaa viidentoista minuutin pätkää. Oli kyllä kiva, kun pääsimme saman tien ajamaan maantielle ilman siirtymätaipaleita ja kevyen liikenteen väyliä. Kovaa tuulta lukuunottamatta ajokeli oli ihan ok. Puolimatkassa pysähdyttiin patukalle.

Takaisin ajellessa ripsi vähän vettäkin, onneksi ei kuitenkaan jatkuvasti. Ihan tuntui siltä, kuin olisi ollut tullessa enemmän ylämäkeä. Kun saavuimme autolle, laitoimme pyörät nopeasti auton katolle, vaihdoimme kengät ja lähdimme vartin juoksulenkille Kauklahden suuntaan. Alussa oli tutun jäykkää, mutta kyllä se siitä lähti kulkemaan. Yllättävän hyvin pysyin mukana Peten juoksuvauhdissa.

Kisafiilis ja ehkä vauhtikin on haussa jo ensi tiistaina HelTri Cupin Rykäsyssä Kuusijärvellä. Silloin on myös meidän 19-vuotishääpäivämme, ja lähtöviivalla ollaan todennäköisesti molemmat.