Kun melkein meni hermo

Jo muutaman vuoden ajan olemme viettäneet uutta vuotta mökillä, niin nytkin. Ohjelmassa on pyöräilyä, syömistä ja nukkumista - ihan perustarpeiden tyydyttämistä siis. Pyörät kuljetimme mukana kattotelineissä, jotka ovat nyt ensimmäistä kertaa katolla myös talvella.

Täällä Suomusjärven kieppeillä on jonkin verran luntakin, ainakin enemmän kuin lähtiessä Espoossa. Eilen ajoin kahden tunnin lenkin, tänään kolmen. Huomenna on tavoitteeksi merkitty 3-4 tuntia.

Aurinkokin näyttäytyi pilviverhon takaa.

Eilen lenkin jälkeen laitoin pyörän nojalleen mökin seinää vasten ja lähdin kävelemään ovelle. Alkoi olla jo kylmä varpaista ja ehkä vähän jo sormistakin, ja ehdin jo ajatella lämpimiä ajatuksia päällä olevasta saunasta. Kun huomasin, että ovi oli lukossa, alkoi mieliala tummua. Luulin meidän sopineen, että auton ovet laitetaan lukkoon ja mökin ovi jätetään auki. No ei oltu jätetty. Kaikki kolme ovea mökkiin oli kiinni, tsekkasin kahdesti.

Eipä siinä auttanut muu kuin kävellä ympyrää 40 minuuttia, kunnes Pete tuli omalta vähän pitemmältä lenkiltään. Väärinymmärrys oli syynä tuohon onnettomaan tilanteeseen, eihän siitä voinut (kovin kauaa) olla vihainen. Onneksi pysyin kuitenkin sen verran lämpimänä, etten tullut kipeäksi. Olin kuitenkin ehtinyt jo miettiä, että mihin aikaan hälytän jomman kumman lapsista paikalle avaamaan ovet. Olisivat puolestani voineet tulla paikalle vaikka taksilla.

Tänään viestimme täsmällisemmin avaimista ja niiden tarpeesta, kun lähdimme samaa matkaa ajamaan vähän pitempää lenkkiä. Täällä päin riittää kivoja hiekkateitä, ja halusin Suomi100-hengessä ajaa Kekkosentietä. Sen varrella oli kesämökit aikanaan Urho Kekkosella ja myös Ahti Karjalaisella. Kekkosentien toinen pää on Suomusjärveltä Kiskoon vievän tien varrella, ja kesäisin olen ajanut sen risteyksen ohi useasti. Koska se on hiekkapäällysteinen, se ei ole tempopyörällä ajettavaan reitistöön päässyt.

Mäkisen Kekkosentien alku. 

Kivan monikäyttöiseltä vaikuttaa tuo uusi GT Grade -pyörä. Nastarenkailla sillä on kiva ajella niin lumisia metsäteitä kuin vähän paremminkin talvikunnossa pidettyjä asfalttiteitä. Meidän mökin ympäristössä ammutaan ilmeisesti aika innokkaasti hirviä, ja niinpä melkein kaikilla pienemmilläkin metsäteillä on autojen renkaiden urat, joissa voi yrittää pysytellä pystyssä.

Metsätien pätkää.

Tänään menin nurin yhdessä tutussa alamäessä, jossa jokunen vuosi sitten lensin hankeen hiihtoretkellä. Ketjukin lipashti siinä paikoiltaan, ja hanskat kädessä sain sen laitettua takaisin. En vain muistanut sitten enää varoa sohimasta niillä likaisilla hanskoilla keltaisen pyöräilytakin selkätaskuista avaimia ja kännykkää. Saa nähdä, miten ketjurasva lähtee 40 asteen pesussa.



Hyvää uutta vuotta!

Uuteen seuraan

Liityimme Peten kanssa jokunen viikko sitten uuteen triathlonseuraan, Tridiet Conqueriin (TDC). Siellä oli jäsenenä jo ennestään tuttuja, jotka kehottivat hakemaan jäseneksi. Niinpä kirjoitin seuran hallitukselle meille yhteisen jäsenhakemuksen, joka sitten onneksi hyväksyttiin. Menestystä tai podiumpaikkoja en lupaillut, mutta edustusta M50 ja N50-sarjoissa kylläkin.

Tärkeimmät syyt uuteen seuraan liittymiseen ovat treeniseura ja yhteiset uintitreenit lauantaisin. Myös muutamia minileirejä on tiedossa. Minileireillä voi yöpyä kotona, mutta muutaman päivän ajan treenataan vähän enemmän yhdessä. Ensimmäinen treenileiri olisi jo vuodenvaihteessa: perjantaina uinti, lauantaina yhdistelmätreeni ja sunnuntaina pitkä hiihto/sauvakävely.

Muutamassa lauantaiaamun uinnissa olen jo ehtinytkin käydä. Uintikunto on vielä vähän hakusessa, mutta siinähän se kehittyy, kun yrittää kovempien peesissä pyristellä.

Kaksi päivää - kaksi testiä

Ei ollut ihan optimaalinen tämän viikon testailupläjäys, kun keskiviikkona ajoin kotona FTP-testin ja eilen torstaina kävin Esport Arenalla kuntotestissä. Jälkimmäisen tulos melko varmasti kärsi tuosta edellispäivän puristuksesta jonkin verran. Sen mielenkiintoisin anti oli kuitenkin InBody-kehonkoostumusmittaus. Kiinnostus johtuu tietenkin siitä, että olen nyt pari kuukautta syönyt ja sen myötä painanutkin enemmän kuin ennen.

Pääsin ajamaan FTP-testiä uudessa pyörähuoneessamme, jossa meillä on molempien tempopyörät, pyöräkengät, monot, juoksukengät ja juomapullot. Traineri saa olla siellä jatkuvasti keskellä huonetta käyttövalmiina, ja hyllyssä on tuuletin juuri sopivalla korkeudella. Kaukana menneisyydessä ovat ne päivät, kun meillä oli saunakin valjastettu treenikäyttöön ja traineri aina siellä kaikkien mahdollisten kamppeiden kera.

pyörät ja traineri

tarvikkeita

Testin ajaminen vaatii sen verran fokusta, että tyydyin laittamaan treenisoittolistani Ipodista päälle, enkä edes ajatellut katsovani mitään Netflixistä. Se oli ihan hyvä, sillä testin loppuvaiheessa teki mieli ajella jo silmät kiinni, ja keskittää ihan kaikki irtoava energia kampien pyörittämiseen. En sitä Netflixiäkään muutenkaan katsele kuin ihan kevyissä harjoituksissa.

Testiprotokolla oli sama kuin edellisilläkin kerroilla:

• 10 min verra
• 5 min "all-out"
• 10 min verra
• 20 min niin kovaa kuin jaksaa
• 10 min verra

No itse testihän oli taas sitä samaa raastoa. Alussa tuntuu, että jaksaisi vaikka mitä kunnes ei enää jaksa. Viimeksi olin ajanut saman testin maaliskuussa, joten ne tulokset asetin tietysti tavoitteeksi. Viiden minuutin jaksossa sain ilokseni 4 wattia lisää, mutta 20 minuutin ajon keskiwatit jäivät wattia vaatimattomammiksi kuin maaliskuussa. Toisaalta ajoin eilen vasta kolmatta kertaa trainerilla tänä syksynä, joten olin testitulokseen tyytyväinen. Keskisykekin parani maaliskuisesta kahdella. Tästä taas vaan edelleen parantamaan!

Heti seuraavana päivänä ajelin töiden jälkeen metrolla Esport Arenalle toiseen kuntotestiin.Testiin kuului polkupyöräergometritesti ja lihaskuntotestiti. Näistä kaikista sain tulokseksi erinomaisen. Olimme testissä työporukalla, ja vaikutti siltä, että muillakin oli hauskaa. Tavoitehakuisina ihmisinä kyselimme ennen kunkin lihaskuntotestin alkua, mikä juuri tässä testissä on erinomaisen tuloksen raja, ja siihen lukemaan sitten pyrittiin ja aika usein päästiinkin.

Tämä jo muutaman kuukauden kestänyt "fat camp" on kyllä aiheuttanut sen, että minulla on InBody-mittauksen mukaan kropassa pari kiloa ylimääräistä rasvaa. Vai voiko sitä rasvaa tulla niin nopeasti niin paljon? Ehkä vain osa on uutta, osa vanhempaa perua. Nelisen vuotta sitten tehdyssä vastaavassa mittauksessa painoin muutaman kilon ihannepainoani vähemmän ja silloin palautteen ravitsemustila-arviossa rasvan kohdalla ruksi oli kohdassa "vajaa". Ihan hyvään suuntaan on nyt siis menty. Eiköhän se pari kiloa vyötäröltä pikkuhiljaa sula, kun treenit oikein kunnolla taas alkavat.

Kylmästä lämpimään ja takaisin

Itsenäisyyspäivänä kävimme Suomi100-lenkillä Kuusijärvellä. Keli oli tosi mukava, lämpötila oli nollan kieppeillä ja ilma kirkas. Aloitimme juoksemalla Rykäsyistäkin tutun kympin pyörälenkin. Suurin osa porukasta jatkoi vielä Rykäsyn juoksulenkille, minä oikaisin vähän suorempaa reittiä kahvilalle.

Porukassa juokseminen on minulle harvinaista herkkua, ja vaikka välillä tuntuikin, että olen nopeammille jarruna, oli tosi jutella mm. kisakokemuksista ja -suunnitelmista. Kun paljon yksikseen treenaa, ei meinaa edes muistaa, miten hauskaa se on porukassa.

Kuva: Tridiet Conquer/Hannu Junkkaala

Lenkin jälkeen kävimme savusaunassa, ja se oli minulle Kuusijärvellä ensimmäinen kerta. Olimme ostaneet liput (12 €) jo etukäteen, sillä niitä myydään vain tietty määrä tunnissa. Saunassa oli tosi lempeät ja kiva löylyt ja tietysti myös vahva savuntuoksu, joka tarttui bikineihinkin. Saunassa oli porukkaa vauvasta vaariin, ja sopu antoi sijaa.

Järven keskellä oli jo jääpeite, mutta rannoilla ei, joten teknisesti emme kai uineet avannossa, mutta vesi oli kyllä jo ihan tarpeeksi kylmää. Pari kertaa kastauduin laiturilta ja pari kertaa kahlasin veteen rannalta. Kahlaamisessa ehti tulla kylmempi, mutta "uinnin" jälkeen olo oli mahtava.

Kuusijärven savusauna oli tosi hieno kokemus, ja sinne täytyy ehdottomasti mennä uudelleen ja viedä vieraitakin.

Torstaina kävin työpäivän jälkeen uimassa Allas Sea Poolissa Kauppatorin kupeessa. Ilma oli kovin kylmä ja tuulinen, joten pahimmat hetket olivat ne, kun piti hämärässä kulkea pukuhuoneesta uima-altaalle. Siinä ehti jo tulla kylmä, varsinkin kun pois lähtiessä satoi jotain pieniä rakeen tapaisia, jotka pistelivät iholla. Jotkut tossut olisivat olleet ihan hyvä idea. Tuuli meinasi viedä mennessään altaan laidalle laittamani lättärit ja pullarin. Piti oikein laittaa juomapullo niiden päälle painoksi.

Vesi altaassa tuntui välillä jopa hieman liian lämpimältä. Taas oli kivasti tilaa, sain melkein koko treenin ajan uida omalla radalla. Se on tietysti harmi, että melkein koko ajan tulee tuijoteltua vain altaan pohjaan, kun ympärillä on niin hienoja rakennuksia. Loppuverrassa uin selkää, ja ihailin mm. Katajanokan valaistua maailmanpyörää.

Pojan kanssa

Harvoin pääsen poikani kanssa pyöräilemään, mutta tänään siihen tarjoutui mahdollisuus, kun hän lähti kanssamme mökille laituria nostamaan. 

Lähdin eilen töistä ajoissa ja kävin vielä salillakin ennen mökille lähtöä. Peten ja poikamme kanssa oli sovittu treffit Mankkaan K-suppariin, ja sieltä sitten kauppareissun jälkeen lähdettiin mökille ajelemaan.

Olin mennyt salille pyörällä, ja ennen kauppareissua nostettiin munkin uusi gravelpyörä auton katolle pojan maastopyörän viereen. Olin vasta ihan vähän aikaa ehtinyt hermoilla, että unohdan sen sinne salin pihaan parkkiin.

Illalla oli satanut pari senttiä lunta, ja maisema oli todella nätti. Harmiksemme meiltä on nyt melkein kaikista ulkovaloista lamppu palanut, mutta tutuissa paikoissa nyt pystyy etenemään melkein pilkkopimeässäkin. 

Lenkille lähdettiin vasta vähän ennen puolta päivää, kun kaikkia nukutti yllättävän pitkään. Ajoimme pari tuntia hiekkateitä, kierrettiin Lahnajärvikin. Minulla oli nastarenkaat, pojalla ei, mutta hyvin pysyttiin pystyssä molemmat. Välillä oli jäistä, toisinaan taas aika rapaista. Pari hirvestysporukkaakin nähtiin, onneksi mentiin tällä kertaa vain teitä pitkin, eikä lähdetty poluille seikkailemaan metsästäjien ja saaliidensa väliin.

Kokeilin nyt ensimmäistä kertaa sellaisia ladattavia akkukäyttöisiä pohjallisia, ja jalat pysyivät kyllä lämpöisinä. Ehkä jotkut neopreenisuojat pyöräilykenkien päälle, ainakin varpaille, olisivat tätä kylmemmillä keleillä tarpeen. 

Lenkin jälkeen oli edessä se varsinainen syy mökkireissuun, nimittäin laiturin nostaminen onneksi vielä sulasta järvestä. Kolmistaan saimme sen tehtyä vajaassa tunnissa. Sen jälkeen olikin kaikilla jo varpaat ja sormet ihan jäässä. Kukaan ei onneksi pudonnut järveen, vaikka käsiä ja jalkateriä kastuikin. Ei kuitenkaan minulta!

Saunassa tuli mieleen, että voisi olla ihan hyvä idea tuoda maastopyörä vakituisesti tänne mökille, niin ei tarvitsisi niin usein kuljetella pyörää katolla ja  kotivarastoon tulisi lisää tilaa. Ehkä en siis myykään sitä, vaan ylennän mökkipyöräksi. 

Uusi pyörä: GT Grade 105

Pari viikkoa sitten Pete ehdotti, että käydään lauantain aamu-uinnin jälkeen Velosportissa etsiskelemässä hänelle uudet kengänsuojat ja vähän energiaa. Arvasin jo silloin, että aika isolla todennäköisyydellä tulee samalla hankittua mulle uusi pyörä, ja niin siinä sitten kävikin.

GT Grade Shimanon 105-osasarjalla.

Olin jo aikaisemmin miettinyt, että samanlainen pyörä kuin Petellä olisi varmaan mullekin aika hyvä. Hän osti oman GT Gradensa aikaisemmin tänä syksynä. Viime talven ajelin pitkät lenkit ja välillä työmatkojakin maastopyörällä. Koska poluilla ajelu ei ehkä sittenkään tunnu ihan omimmalta jutulta ja lenkit useimmiten kulkevat kestopäällyste- tai sorapohjaisilla reiteillä, oli mieli alkanut tehdä vähän kevyempää ja kapeampirenkaisempaa pyörää. Aika tyypillinen tilanne varmaan: pyöriä on, mutta ei just sitä "oikeaa".

Kun olin päässyt yli vielä siitä ajatuksesta, että maasto- ja maantiepyörät pitäisi myydä ennen kuin hankkii uuden, olin valmis tekemään hankintapäätöksen. Mitä sitä turhaan odottelemaan, kun varastoon mahtuu vielä yksi uusi pyörä! Velosportissa pääsin koeajamaan 51-senttistä GT:tä, tosin vain autohallissa, koska oli sadepäivä. Se oli sopiva ja hyvän tuntuinen, mitä siinä nyt muutamassa minuutissa ehtii fiilistellä. Sovittiin kaupat. Iloinen yllätys oli, että sain kaupan päälle nastarenkaat.

Ekalle lenkille lähdössä.

Ja tullessa. Pete suihkutti pihalla pahimmat roiskeet pois tämän jälkeen. Ei tullut lämmintä vettä.

Nyt on sitten lenkkejä tehty jo jokunen, työmatkaakin olen polkenut ja kivalta tuntuu. Vaihdoin pyörään satulan ja polkimet maastopyörästä, pullotelineet nappasin maantiepyörästä. Niitä mahtuu runkoon onneksi kaksi, ei tarvitse enää ajella pitempiä lenkkejä juomareppu selässä.

Lokasuojia en ajatellut siihen laittaa, pieni muovin palanen, Ass Saver, saa luvan riittää. Eihän se aina kyllä riitä, mutta  onneksi on pyöränpesumahdollisuus pihassa ja pesukone kylppärissä.

Talvipyöräilyssä minulla alkaa ensimmäiseksi palella varpaat. Minulla on jotkut Shimanon kengät, joissa näillä keleillä alkaa varpaita paleltaa reilun tunnin ajon jälkeen. Ystävämme J oli jo aikaisemmin kehunut akkukäyttöisiä, kauko-ohjattavia (!) lämmitettäviä pohjallisia, ja vinkkasi vielä perjantaina niiden olevan tarjouksessa isossa urheiluvälineliikkeessä. Kävin lounastauolla ostamassa sellaiset meille molemmille. Niissä on kaksi eri tehoa. Saa nähdä, riittävätkö nämä pitämään varpaat lämpiminä. Jos riittää, tulee ainakin halvemmaksi kuin talvipyöräilykengät. Ja nämähän voi siirtää aina tarpeen tullen vaikka murtsikkamonoihin.

Uintijuttuja

Nyt jo muutaman viikon ajan ovat uintitreenit rullailleet kivasti. Uintia on yleensä kahdesti viikossa, torstai- ja lauantaiaamuisin. Torstaisin käymme yleensä Leppävaarassa ja lauantaisin Märskyssä.

Tämä viikko oli hieman erilainen, sillä Pete oli työmatkalla Ruotsissa. Kävin uimassa poikkeuksellisesti jo keskiviikkoaamuna ja paikaksi valikoitui Allas Sea Pool. Jätin auton Hanasaareen ja jatkoin siitä Altaalle ensin bussilla ja sitten vielä metrolla. Aamulla oli niin kylmä, että auton ikkunatkin piti raaputtaa. Hanasaaren liityntäparkissa oli ennen seitsemää vielä tosi hyvin tilaa.

Altaalla oli kivasti tilaa seitsemän jälkeen, ja melkein koko ajan sain uida omalla radalla. Olin ottanut mukaan treenin paperilapulla, jonka laitoin juomapullon kylkeen. Piti olla tarkkana, ettei se lennä tuulen mukana mereen. Oli ihan mahtavaa uida ja nähdä samalla, kuinka päivä valkeni. Treenin alkaessa oli niin pimeä, että Spartaniinkin piti laittaa taustavalot päälle.

Jännä nähdä, pysyykö Allas tänä vuonna koko talven auki, kuten on luvattu. Aika lailla vesi höyrysi, vaikka ulkoilman oli vielä tukevasti plussalla. Allas on niin lähellä toimistoa, että varmaan tulee käytyä siellä aina silloin tällöin, kun ei muuten ehdi. Sellaistakin mietin, että sinne voisi jonain vapaapäivänä ajaa pyörällä vähän pitempää reittiä, käydä uimassa ja palata kotiin Länsimetrolla.

Kuvan otin lähtiessä, kun oli jo valoisaa.

Tänään olimme uimassa Märskyssä, ja siellä oli taas kivan paljon tuttuja. Reilu tunti uitiin Peten kanssa samaa ohjelmaa, minkä jälkeen lähdettiin keskustaan lounaalle. Tästä on tullut meille jo kiva lauantairutiini. Ihan kivaa tämä kahden aikuisen elämä on senkin jälkeen, kun lapset ovat muuttaneet omilleen, kun ei enää ole kiire minnekään.