Örebron hikileiri

Kuvassa on Örebron keskustassa oleva ikivanha linna.

Palasimme tänään Nellin kanssa Örebrosta aamulaivalla Helsinkiin. Lähes viikon matka on nyt onnellisesti ohi, ja kaikki sujui kommelluksitta. Nellin joukkue voitti alkulohkonsa (4 voittoa, 1 tasapeli), mutta hävisi ensimmäisen A-jatkosarjan ottelunsa 0-1 ja putosi näinollen jatkosta. Se harmitti vähän aikaa.

Majoituimme Nellin joukkueen kanssa Karolinska skolaniin, meitä oli yhdessä luokkahuoneessa 14 pelaajaa, 2 valmentajaa ja 2 vanhempaa. Ostin jo huhtikuussa meille molemmille ilmatäytteiset kunnon patjat, joissa on oma moottori. Töpseli vaan seinään ja patja täyttyy ilmalla. Siinä oli yllättävän hyvä nukkua, oikeastaan vain kuumuus joskus häiritsi. Suihku oli eri rakennuksessa ja vessa käytävässä, ja siihenkin tottui ehkä toisin kuin joka päivä tarjolla olleeseen kouluruokaan...

Örebrossa oli tavoitteena juosta kolme lenkkiä, ja niin teinkin. Torstaina juoksin Nellin matsiin majoituskoululta. Lenkin pituudeksi arvioin noin 8 kilometriä, ja sen juokseminen hellesäässä kesti reilut 56 minuuttia. Keskisyke oli 151. Vähän meinasin jossain vaiheessa hermostua, koska kartta ei näyttänyt ihan koko reittiä perille asti, ja eteen tuli jatkuvasti teitä, joilla oli jalankulku kielletty. Perille löysin kuitenkin ja matsia katsellessa oli hyvä venytellä.

Perjantaina lähdin aamulenkille ennen aamuseitsemää. Juoksin läheiseen saareen ja löysin sieltä 1,1 kilometrin pituisen lenkin sen ympäri. Reitti oli ihanan tasainen, ja syke pysyi helposti tosi alhaalla; keskisyke oli vain 138. En ole koskaan ennen juossut noin alhaisella sykkeellä! Lämpötila oli jo heti aamusta noin 20 astetta, ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta.

Sunnuntaina oli edelleen hellettä, kun lähdin aamuyhdeksän jälkeen juoksemaan kanaalin rantaa luonnosuojelualueelle. Maisemat olivat lähes kuin Otaniemessä konsanaan; märkää rantaa, polkuja ja lintutorni. Lintujen lisäksi näin pienen kauriin, pari käärmettä ja lehmiä kahdessa eri paikassa. Ensimmäiset puolitoista tuntia juoksin pk-sykkeellä (keskiarvo 151), seuraavan puolituntisen aikana annoin sen nousta maratonvauhtiin (ka 161) ja kahden tunnin juoksun jälkeen pistin kävelyksi. Syke pysyi kävellessäkin noin 10 minuuttia 140:ssa, eli helle kyllä tuntui. Pressbyrånista kävin lenkin päätteeksi ostamassa suklaa-Gainomaxin ja jonkun ihanan vitamiinijuoman, johon oli lisätty mm. magnesiumia. Se oli ihan jättihyvää!

Ainoa miinus koko matkalla oli kotimatkan hytit Viking Mariellalla. Hyteissä ei ollut ikkunaa, ja meidän hytissä haisi inhottavasti tupakalle. Ei tee kyllä ihan heti mieli uudelleen risteilylle, vaikka Tukholman sisustuskaupat (mm. Room ja Bruka) jäivätkin tällä kertaa käymättä.

Maratonharjoittelu jatkui tänään kotimaisemissa tutulla 10,3 km:n lenkillä, joka sekin sujui hyvin ja muutaman minuutin nopeammin kuin viime viikolla helteessä.

Ihanaa olla kotona!

Hellelenkki ja hetki blogihiljaisuutta

Nellillä oli tänään vikat treenit ennen huomista turnausmatkaa Örebrohon. Kävin treenien aikana noin kympin lenkillä. Lämmin ilma tuntui kyllä aluksi vähän tukalalta ja heti alkuun suukin tuntui kuivalta, mutta kyllä se siitä sitten lähti.

Lenkin jälkeen venyttelin Silkkiniityllä seuraillen samalla Nellin treenejä. Vapaapotkuja ja rankkareita treenailivat. Örebrohonkin on luvattu ihan mahtavan aurinkoista ja lämmintä säätä. Vähän erilaista kuin alkukuun Stadi Cupin sateiset +6... Majoitun Nellin joukkueen kanssa koululle, eikä siellä todennäköisesti ole nettiä, joten jätämme läppärinkin kotiin. Toivottavasti siellä ainakin on suihku!

Örebrossa pitäisi juosta kolme lenkkiä: torstaina kevyt 50-70 min, perjantaina kevyt 40 min + lihaskuntoliikkeet sekä huipennuksena sunnuntaina noin 20 km. Blogi jää nyt vajaan viikon päivitystauolle, raporttia seuraa kunhan kotiudumme Ruotsista! Nyt pitää jo alkaa pakkailla, ettei kaikki jäisi ihan siihen viime tippaan...

Piriformis oireilee

Kaikkea tässä juoksuharjoittelun lomassa oppii. Jokin aika sitten en edes tiennyt, että minulla on piriformis-niminen lihas, jopa kaksi. Nyt olen oikean puoleisesta välillä ihan viiltävän tietoinen. Joskus kipu säteilee takareiteen saakka, joskus lihasta jomottaa muuten vaan esim. ennen nukahtamista sängyssä maatessa. Näin on ollut nyt parina viime iltana. Juostessa tai kävellessä kipua ei tunnu lainkaan, mutta sitten se yllättäen taas muistuttaa olemassaolostaan esim. töissä tuolista noustessa.

Tuntemuksia minulla on ollut jo joitakin kuukausia silloin tällöin, mutta nyt tuntuu, että sattuu enemmän ja useammin kuin ennen. Kipu ei näköjään mene ohi sillä, että jätän sen huomioimatta (tätä yritän usein ikävien juttujen kanssa ensimmäiseksi). Ihan aluksi luulin, että kipeytyminen johtuu joogasta, mutta nyt kun en ole ehtinyt joogaamaan se on mennyt vain huonompaan suuntaan. Joogan hyvät venytykset voisivat ehkä auttaa paranemisessa myöhemmin.

Kävin tänään varaamassa ajan tutulle ja erittäin taitavalle fysioterapeutille. Ensimmäinen vapaa aika oli 1.7. Siihen asti treenailen ihan normaalisti. Toivottavasti kipeytymisen syy selviää, ja saan pakaran kuntoutettua huolettomaan juoksu- ja varsinkin maratonkuntoon!

Kaksi kolmesta

Kolmen viikon harjoittelujaksosta on nyt kaksi viikkoa takana. Viikko päättyi 25 km pitkään ihanteellisissa olosuhteissa: Lähes tyyntä, puolipilvistä ja noin 17 astetta. Lenkki kulkikin tosi hyvin, mukana oli pitkähköjä maantieosuuksia. Niitä juostessa ajattelin herra Kankaansyrjää, joka tänään päättää Euroopan halkijuoksu-urakkansa. Pitkät suorat on ihan kivoja juosta, mutta ehkä kumminkin aika pieninä annoksina... aika hyvin on tultava itsensä kanssa toimeen ultrajuoksijan toimessa.

Harjoittelu etenee melko vakaasti. Vauhti on ehkä aavistuksen verran parantunut, mutta alkukevään hyppäyksenomainen nopeuden kasvu on hidastunut - tämä ei kyllä ole ollut mikään yllätys. Mutta juoksu maittaa hyvin ja ongelmia ei ole, joten tyytyväisenä jatketaan HCM:ää kohti!

Loppuun taas tämä excel. Vaikka näyttää että kilsat on jäänyt vajaaksi niin oikeesti ei oo, kun exceliin ei oo pariin viime viikon osalta merkitty vk-lenkkien verryttely-osioita. Tämän vuoksi myös vauhti näyttää kasvaneen enemmän kuin se oikeasti onkaan.

Kesäpäivän seisauksen pitkä

Atte lähti pienen houkuttelun jälkeen pyörällä mukaani pitkälle lenkille. Juoksin mökkitietä pitkin vanhalle ykköstielle ja sieltä takaisin mökille yhteensä 15,4 km. Aikaa kului 1.42. Yritin pitää sykkeen alle 150:n lukuunottamatta viimeisiä kilometrejä, jotka juoksin vähän kovempaa sykkeellä 155-160.

Kuljimme molemmat tien vasenta laitaa, ja Atte väisti aina taakseni kun autoja tuli vastaan. Jossain vaiheessa hoksasin, että hänenhän pitäisi pyörineen ajaa toisella puolella tietä. Loppumatkan etenimmekin tien vastakkaisilla puolilla. Oli kiva jutella (huudella!) niitä näitä.

Join taas Dexalia säännöllisin väliajoin. Mukana oli nyt ensimmäistä kertaa Maximin passionhedelmä-vadelma -geeliä. Se ei kyllä vedä vertoja maultaan eikä koostumukseltaankaan Dexalin kolageelille. Luulenpa, että pitäydyn vain siinä jatkossa. Lisäksi tuntui hölmöltä ostaa pakkaus, jossa on kolme annosta samassa, kun tällaisella lenkillä tarvitsen vain yhden. Hukkaan menee.

Tällä viikolla juoksua tuli yhteensä 44,6 km, keskivauhti oli 6,21 min/km.

Kahden järven ympäri

Pieniä ovat järvet täällä Varsinais-Suomessa, kun 10,4 kilsan lenkillä ehdin kiertää kaksi. Juoksin mäkisen lenkin metsässä ja kyläteillä. Melko vilkasta oli täällä sivuteilläkin, ja mukavaa kun autoilijat moikkailevat. Tihkusadetta tuli vähän, ja lämpötila oli noin 13 astetta - ihan normi juhannusaattosää siis!

Juhannussaunan jälkeen katsotaan, saisimmeko kokon ensin kasattua ja sitten sytytettyä. Tässä välillä tuli vettä ihan kaatamalla, ja kaikki näyttää juuri nyt melko märältä.

Hyvää juhannusta!

Möksällä taas

Heti mökille päästyämme säntäsin vk-lenkille, koska muuten olisin lösähtänyt sohvalle ilman mitään toivoa reippailemaan lähtemisestä. Kymmenen minuutin verran ja pienen venyttelyn jälkeen juoksin 30 minuuttia vk-sykkeellä (160-165) out-and-back metsäteitä pitkin.

Alussa syke nousi hyvin, kun vk-osuuden alkuun sattui sopivasti ylämäki. Syke oli ihan hetkessä 166, ja piti vähän rauhoitella vauhtia. Noin kymmenen minuutin jälkeen alkoi vähän pistää oikeaan kylkeen, mutta juoksemalla sekin meni ohi noin viidessä minuutissa. Takaisin tullessa tuli Petrikin fillarilla vastaan, vaikka oli lähtiessäni jäänyt mökille loikoilemaan. Mukavaa.

Lenkin jälkeen kävin saunassa ja uimassa. Veden lämpötila on viime viikonlopusta laskenut (nyt +14). Sehän menee ihan väärään suuntaan! Nyt on jo syötykin, ja lupa lösähtää. Treeniohjelmasta selvisi, että mulla on ennen maratonia enää kaksi vk-harjoitusta. Aikalailla pk-painotteista on aloittelijan treenailu.