Lapset ilman kenkiä

Eilinen auringonpaiste olin tänään muisto vain. Pilvet roikkuivat todella alhaalla, ja päivän hiihtolenkin aikana tuli vähän luntakin. Hiihdin metsässä ja jäällä parikymmentä kilsaa. Tasaisella jäällä on vuorohiihdolla vaikea saada sykettä yli 130:n, mutta metsässä paremmalla ladulla se onnistuu kyllä helposti. Keskisyke jäi kuitenkin reilusti alle 140:n.

Reitin varrelle Aholansaaressa osui aivan mahtavan hieno paikka: kota. Siellä oli viehättävä vanha mummo paistamassa lettuja, nokipannukahviakin olisi saanut. Otin yhden letun ja kupin kuumaa mehua. Letun päälle sai itse ottaa kotitekoista mansikka-raparperihilloa. Otin reilusti, kuten kuvasta näkyy. Se oli mielettömän hyvää. Omina eväinä söin lisäksi pari mandariinia ja keksiä ennenkuin jatkoin matkaa.


Illalla oli aika palauttaa lasten vuokralla olleet laskettelukamppeet. Emme Peten kanssa muistaneet hakiessamme ottaa mukaan lasten kenkiä, joten he tallustivat autolle vuokraamolta sukkasillaan. Voi sitä hauskojen letkautusten määrää: kopistakaahan kengät ennenkuin nousette autoon... ai mutta eihän teillä olekaan niitä! Ha ha. Alla lapsoset isänsä kanssa sukkasillaan. Voi raukkoja kun on ajattelemattomat vanhemmat!


Reissu on ollut tosi onnistunut. Joka päivä on sporttailtu ja syöty hyvin, mökki on hieno ja kaikille on hyvää seuraa. Latuja olisi saanut toki olla vähän enemmän; nyt innokkaimmat tahkosivat samoja reittejä vähän turhan usein. Minneköhän sitä ensi vuonna mentäisiin?

Sitä ihan samaa

Talviloma vaan jatkuu ja jatkuu ja jatkuu, ja lomakelitkin ovat ihanteelliset. Hiihdin perinteistä yksikseni reilut 2o kilsaa. Hiihto sujui tosi kivasti, sukset pitivät ja jopa luistivat. Sykemittaria ei ollut mukana, ja hiihtotahti oli rauhallinen. Näin kaunista oli:


Hiihdon jälkeen kävin rinneravintolassa lounaalla laskettelemassa olleen muun perheen kanssa. Lapset jäivät edelleen rinteeseen, ja pienen huoltotauon jälkeen kävimme Peten kanssa uimassa. Nyt saimme uida melkein koko ajan altaassa kahdestaan! Matkaa kertyi 1550 metriä, ja meno oli kyllä melko väsynyttä. Kokeilin vähän rintauintia ja kylkipotkujakin, mutta ne tuntuivat jo liian raskailta. Nyt olo on ihanan voipunut. Enää puuttuu vaan hyvää ruokaa ja herkkuja, ja sitten voikin retkahtaa loppuillaksi telkkarin ääreen lätkämatsia odottamaan.

Laiskanpulskeeta oleilua

Selkä vähän vihoittelee eilisen pitkän hiihtolenkin jäljiltä. Ei se kuitenkaan oleilua haittaa. Luin kaksi kirjaa loppuun: Joel Haahtelan Lumipäiväkirjan ja Riikka Ala-Harjan Kanarian. Varsinkin Haahtelasta tykkäsin kovasti. Seuraavana yöpöydällä on Cormac McCarthyn Tie.

Lukemisen ohella on käyty kaupassa, taivasteltu suomalaisten kehnoa olympiamenestystä, viety lapset rinteeseen, syöty ja käyty uimassa 2 kilsan lenkki Tahko Spassa. Kohta syödään taas ja pestään pyykkiä!

Hohtavilla hangilla

Tänään oli ihan paras ulkoiluilma; pakkasta oli 12-15 astetta ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Lapset ja isät lähtivät rinteeseen, ja me äidit ladulle. Tämänpäiväisen hiihtoretken pituus oli reilut 20 kilometriä. Pyrin pitämään sykkeen pk-alueella, vaikka se etenkin alussa vähän vaikeaa olikin, kun se koko ajan tuppasi nousemaan. Syytän siitä välineitä, sillä sukset eivät ekan tunnin aikana luistaneet yhtään. Alamäissäkin piti tökkiä vauhtia. Pitovoide taitaa olla vähän paakkuuntunut ja haraa vastaan.

Myös uimaan piti päästä. Olimme liikkeellä tuntia aikaisemmin kuin eilen, ja hetken uimmekin Petrin kanssa hetken kahdestaan isossa altaassa. Kyllä ne vesijuoksijatkin sitten löysivät sinne tiensä, ja pian täyttivät altaan leveällä rintamalla. Puolitoista kilsaa sain uitua melko hitaalla vauhdilla. Käännöksiäkin sain treenattua. Uin pääasiassa vapaata, mutta kokeilin myös rintauintia 50 metriä. Heti nousi syke yli 160:n.

Kokkivuorossa ovat tänään seurueen tyttäret ja ruokalistalla tortillat. Ravintolaan taidamme mennä vasta, kun meidän vanhempien köökkivuoro koittaa huomenna tai ylihuomenna.

Talvilomaa Tahkolla

Ajomatka sujui eilen kuten meteorologit olivat luvanneetkin erittäin huonossa säässä. Lumi pöllysi ja sitä alkoi sataakin heti Heinolan pohjoispuolella. Selvisimme matkasta yhdellä pysähdyksellä ja innokkaimmat ehtivät ladulle jo eilisiltana.


Tänään kävimme vuokraamassa lapsille lasketteluvehkeet ja ostamassa hissiliput koko reissun ajaksi. En tiedä miksi, mutta se lasketteluvälineiden vuokraus lapsille saa kyllä stressipisteet kohoamaan; ei löydy sopivaa kypärää tai monot kiristävät tai on kauheat jonot ja ainakin kaikille tulee hommassa hiki. Kaikki sujui kuitenkin kohtuullisesti, ja jätimme lapset rinteeseen.

Iltapäivällä kävin ystäväni kanssa hiihtämässä reilut 12 kilsaa. Sukset eivät ensin tuntuneet luistavan lainkaan, mutta onneksi luisto parani loppua kohden. Hiihdon jälkeen kävin Peten kanssa uimassa reilun kilsan Tahko Spassa. Se oli ihan täpösen täynnä lapsiperheitä, ja kuntouimareillekin varatulla radalla sai varoa sukeltavia lapsia ja lukuisia muita uimareita. Jotkut uivat jopa lasit (siis ei uima-) päässä. Sellaista ei yleensä näekään uimahallissa, ja olen kiitollinen uudesta kokemuksesta...

Ruokapuolesta huolehti tänään nuorempi sukupolvi; söimme pestokanaa ja jälkkäriksi jo monta kertaa hyväksi todettuja mokkapaloja.

Pete pisti paikkkoja kuntoon vauhdilla. (Vuokra)mökki on tosi hieno, ja tänne mahtuu hienosti koko mukana oleva porukka: 4 aikuista, 6 lasta ja koira. Ladut, rinteet ja Tahko Spa ovat kävelyetäisyydellä.

Kiva uintitreeni

Huh huh, HelTrin uintitreeni oli melko rankka - kiva mutta rankka. Itsekseni treenatessa pysyn helposti pelkästään omalla "mukavuusalueellani" eli uin, pyöräilen ja juoksen mielelläni rauhallista pk-vauhtia aerobisella alueella. Se on helppoa ja mukavaa, mutta ei välttämättä niin kamalan kehittävää. Välillä pitää pistää itsensä koville ja näissä treeneissä se kyllä onnistuu.

Uitiin ensin pari sataa metriä verryttelyksi, jonka jälkeen tekniikkatreeniä eli kylkiuintia, "myyrää", scullingia (jota en oikein kyllä osannut), selkää, sukeltelua, kuperkeikkoja ja käännöksiä sekä paljon muuta reilun tunnin ajan. Ratoja oli neljä ja jokaiselle kaksi uimaria. Olin taas ainoa nainen, onkohan suurin osa triathlon-harrastajista miehiä?

Jalat, etenkin etureidet olivat jo valmiiksi väsyneet eilisestä kuntopiiristä, ja nyt uinnin jälkeen ne ovat melkein hyytelöä. Eipä se haittaa, huomenna en vielä taida ehtiä Tahkolla ladulle tai altaaseen. Aamulla lähdetään!

Kuntopiiriä

Perjantaisin on Helsinki Triathlonilla kuntopiiriharjoitus Oulunkylässä. Laitoin paikan osoitteen navigaattoriin, ja se ohjasi minut väärään paikkaan. Tuhannen tulimaista! Ulkona oli ihan sairaan kylmä, mutta kävin kysymässä vähän ohjeita lähimmältä Ärrältä. Löysin lopulta perille 15 minuuttia myöhässä.

Kuntopiiri oli aika perussettiä, samantyyppisiä treenejä tehtiin maratonkoulussakin: askelkyykkyjä, punnerruksia, hyppyjä. Jossain liikkeissä tuntui vähän kipua selässä, otin ne sitten vähän kevyemmin. Mukavaa porukkaa oli paikalla ja uutena seuran jäsenenä oli tervetullut olo, menen varmasti toistekin kun emme ole lähdössä viikonlopuksi mökille.