Ladulla ja altaassa

Talvilomaviikko huipentui 14 kilsan hiihtoon Oittaalla ja 2,8 kilsan uintiin Mäkelänrinteessä. Lähdimme Peten kanssa hiihtämään heti aamiaisen jälkeen. Kylläpä oli porukkaa liikkeellä, sillä yhdentoista jälkeen oli jo vaikeaa löytää parkkipaikkaa. Ladulla ei kuitenkaan ainakaan Pirttimäen suuntaan ollut suuremmin ruuhkaa. Vk-sykkeillä mentiin alkukilsat, kun hiihdin Petrin kanssa yhdessä. Vähän ennen Pirttimäkeä hän lähti hiihtämään omaa vauhtiaan eli kovempaa, ja hiihdin takaisin Oittaalle pari minuuttia hitaammin.Loppumatkasta alkoi selässä tuntua vähän kipua. Se on varmaan se tasatyöntö liian jäykillä jaloilla, joka sen aiheuttaa.

Mäkelänrinteessä kävimme ensin kahvila Uppopullassa syömässä pienen välipalan. Ilman sitä en olisikaan jaksanut uintitreeniä, kun nytkin teki vähän tiukkaa... Uin 2,8 km70 minuutissa. Tässä valitsemamme ohjelma:

alkuverra: 2x200 m vu, 4x25 m DPS (distance per stroke eli laskettiin vedot)
2x300 m vu kohtuullista (moderate) vauhtia
4x50 25 vapaavalintainen drilli, 25 m kiihdyttäen
2x250 m vu kohtuullista (moderate) vauhtia
4x50 25 vapaavalintainen drilli, 25 m kiihdyttäen
2x200 m kovaa
200 m potkuja
loppuverra 200 m

Varsinkin nuo lopun potkut olivat aika ilkeitä. Tein 100 metriä vaparin potkuja, 50 m selkäuinnin potkuja ja vielä 50 m kylkipotkuja. Varsinkin käsissä tuntui aamuinen hiihto. Sinnittelin kuitenkin loppuun saakka, ja loppuiltapäivän olenkin vain syönyt ja levännyt. Taitaa illan joogakin jäädä väliin.

Paluu pakkaseen

Eilen matkapäivän aamuna kävin lyhyellä 30 minuutin juoksulenkillä. Juoksin alas majakalle ja sieltä takaisin ylös hotellille. Selässä ei tuntunut pahalta, ja koneessa istuskelukin oli lenkin jälkeen ihan ok. Välillä piti vain nousta jaloittelemaan. Onneksi pakkaset ovat sentään vähän lauhtumaan päin. Päiväkin on selvästi pidentynyt, vielä kuuden maissa uintitreeneihin lähdettäessä oli valoisaa. Koutsi oli kipeänä, mutta oli tehnyt uitavaksi tämän parin kilsan ohjelman:

100-200 m alkuverraa
4 * 25 m (delffareita veden alla, yksi pitkä sukellus ja loppu vaparia)
2 * 50 m (25 m myyrää, hyvä kierto, ei lopputyöntöä --> 25 vaparia)
2 * (25 m vu potkuja vatsallaan - 25 vaparia - 25 m su potkuja - 75 vaparia)
2 * 50 m (25 tahdista edessä - 25 vaparia, hyvä frekvenssi)
2 * (25 m kylkipot.-25 vaparia - 25 m toinen kylki - 75 vaparia)
2 * (50 m kädet nyrkissä - 100 m vaparia vauhtia nostaen - 50 m kevyt)
4 * 50 m (liuku--> kellunta --> aktivointi potkuilla ja 4-6 vetoparia kovaa --> 25 kevyt)
100-200 m loppuverraa

Vajaa tunti siinä meni. Tosi hyvä, että tuli lähdettyä vaikka vähän laiskottikin!

Snorklaamassa

Kävimme tänään snorklaamassa koko perhe. Meidät haettiin hotellilta aamulla heti yhdeksän jälkeen, ja ajoimme pikkubussissa Tauritoon parin-kolmenkymmenen kilsan päähän. Siellä saimme märkäpuvut, räpylät, maskit ja snorkkelit. En koskaan aikaisemmin ole ollut kunnolla snorklaamassa, ehkä joskus kokeillut mökkirannassa. Yritimme mennä mereen kaikki kamppeet päällä, ja pääsimmekin jonkin matkaa, mutta rantaan tulevat aallot olivat liian voimakkaita. Parin aallon mukana minulta lähti maskikin päästä, kun roikuin kiinni köydessä ohjeiden mukaan. Pian opas käskikin meidät pois vedestä. Riisuimme kamppeet ja meidät ajettiin toiselle rannalle Moganiin rantaan, jossa on aallonmurtajat.

Moganissa ei ollutkaan lainkaan aaltoja, ja veteen päästiin tosi helposti. Lopulta lähdimme oppaan kanssa snorklaamaan. Etenimme ehkä puolisen kilometriä rantaviivaa pitkin, ja näimme merimakkaroita (sea cucumber), merisiilejä, meritähtiä, värikkäitä kaloja ja muitakin mereneläviä. Hieman näkemistäni kyllä haittasi se, ettei ollut tullut piilolinssejä mukaan. Kamera (Aquapacissa) kuitenkin tuli:

Onnelliset varpaat.

Onnellinen meritähti.

Snorklasimme vajaan tunnin, mutta retki kesti 7,5 tuntia. Ihan liian paljon jouduimme odottelemaan, mutta kyllä tämäkin ihan kiva päivä oli. Mogan näytti kivalta lomakylältä, mutta sieltä on liian pitkä matka pyörävuokraamoon...

Samaa ympyrää

Eilen aamulla lähdimme kiertämään samaa reilun 30 kilsan lenkkiä kuin tiistaina. Maisemat kestivät hyvin toisenkin ihastelukierroksen. Ihan sattumalta meitä vastaan ajoi kuntopiiristä tuttu seurakaveri Petteri. Olimme toki vaihtaneet puhelinnumeroita jo koti-Suomessa, mutta silti oli iso yllätys nähdä pyörälenkillä. Pysähdyimme vaihtamaan muutaman sanan, ja Pete ja Petteri sopivat koordinaatit tämänpäiväiselle pitkälle lenkille.

Ihan ok ylämäki, ei kamalan jyrkkä.

Ajoin lähes koko matkan Petrin peesissä. Toisella kerralla oli paljon helpompi ajaa, kun tiesi suunnilleen mitä on tulossa. Lopun alamäki oli toistakymmentä kilometriä pitkä, ja vauhti nousi helposti yli neljänkympin.

Tästä alkoi alamäki alas kanjoniin.

Alamäen alkaessa.

En ollut aamulla syönyt mitään ennen lenkille lähtöä, ja alamäen alkaessa alkoi jo olla vähän heikompi olo. Siihen auttoi geeli. Tällä reissulla huomattiin lopullisesti sekin, etteivät normilasit ole mitenkään erityisen hyvät pyöräilyyn. Tuuli käy silmiin, jotka alkavat vuotaa vettä. Jonkinlainen aurinkosuojakin olisi ollut tarpeen.

Pyöräilylenkin jälkeen palautimme fillarit vuokraamoon ja lähdimme vuokra-autolla käymään Las Palmasissa. Siellä kiertelimme pari tuntia vanhaa kaupunkia ja kävimme lounaalla. Nelli näki turistikaupassa postikortin, jossa näkyi upea ranta ja paljon turkoosia vettä. Se oli Playa de los Amodoros Puerto Ricon pohjoispuolella, Maspalomasista parinkymmenen kilometrin päässä, ja päätimme ajaa sinne uimaan. Uimme Peten kanssa molemmat noin 300 metriä. Vesi oli todella suolaista, ja aika inhottavan makuista. Kerran jouduin pysähtymään, kun nostaessani päätä sain sitä vahingossa suun täyteen. Välillä näkyi kiviseen pohjaan saakka, eikä vedessä onneksi ollut esim. meduusoja.

Menossa uimaan Playa de los Amadorosilla.

Sama paikka ja tavoite.

Rannan hiekka on kuulemma tuotu Karibialta saakka, kun rantaa rakennettiin kymmenisen vuotta sitten. Puerto Ricon pohjoispuolelle ollaan rakentamassa tai suunnittelemassa kahtatoista uutta hotellia ja kolmea uutta rantaa. Ainakin lyhyellä vilkaisulla Maspalomas on rauhallisempi ja aika paljon pienempi paikka eikä pyörälenkeille päästäkseen tarvitse ajaa vilkasta rantatietä pitkin.

Kukonlaulun aikaan

Kun ne pyörät nyt on kolmeksi päiväksi vuokrattu, pitää niillä tietysti myös joka päivä ajaa. Lähdimme liikkeelle seitsemältä. Vähän oli alkupätkällä pimeää ja molemmilla mustaa päällä, mutta siitäkin selvittiin. Ajaminenkin tuntui sujuvan ihan helposti alhaisella sykkeellä. Ei siinä kuitenkaan kauaa mennyt, kun alkoi taas se ylämäki. Ei onneksi ihan yhtä pitkä eikä jyrkkä kuin eilen. Maisemat olivat vielä eilistäkin hienommat, tässä pari kuvaa:

Ajoimme parin pienen kylän läpi, ja muutamassa paikassa ihan oikeasti kiekui kukko. Ehkä ne täällä Kanarialla nukkuvat vähän pitempään. Kun kiipeäminen alkoi jo vähän väsyttää, alkoi tosi mahtava monen kilometrin pituinen alamäki, jossa vauhti oli koko ajan neljänkympin tienoilla. Ihan mahtavaa!

Ehdimme takaisin hotellille yhdeksäksi ja pikasuihkujen jälkeen jopa hotellin aamiaiselle.

Ylämäkee

Tutut ottivat lapsemme mukaan dyynireissulle, ja saimme kuin varkain Peten kanssa tilaisuuden pitkälle pyörälenkille. Ajoimme reilut 60 kilsaa Maspalomasista Soriaan. Viimeiset 10 kilsaa olivat kyllä ihan kamalaa nousua, piti pari kertaa pysähtyä vetämään henkeä.

Tästä alkoi kunnon nousu.

Keli oli loistava, reilut parikymmentä astetta ja aurinkoa. Meillä oli molemmilla mukana pari pulloa vettä ja Dexal-geelejä. Tie oli välillä tosi kapea, mutta autot huomioivat pyöräilijät hienosti ja päinvastoin.

Huh, mikä ylämäki. Tykkäänksmä tästä?

Sorian kahvilan pihalta.

Soriassa söimme jätskit, Pete otti kahvin ja minä join edelleen vettä. En ehkä kuitenkaan ihan tarpeeksi, koska päätä nyt särkee. Alaspäin oli paljon helpompi rullailla, vaikka kyllä se jarruttaminenkin ihan työstä käy. Reissu kesti taukoineen reilut kolme tuntia, kilsoja kertyi noin 65.

Musta hammasharja

Poikani 15 vee kysyi eilen illalla, että "onkohan mun hammasharjassa jotain vikaa, kun se on ihan musta?". Hups, muistin samassa, että olin saattanut käyttää sitä pyörän voimansiirron putsailuun... Noh, urheilija on itsekäs, ja kun sitä oikein miettii niin kumpi onkaan tärkeämpää, puhtaat ketjut vai pojan hampaat? Poikani oli ottanut matkalle mukaan jonkun kylppärissä lojuneen harjan, joka oli minulla ollut vaihtoehtoisessa käytössä. Onneksi löytyi varaharja ja ongelma on nyt pois päiväjärjestyksestä. Pitää vielä pitää huoli, että musta harja löytää tiensä takaisin kotiin.

Majapaikkamme terassilta on noin viisi metriä matkaa uima-altaalle. Tein lyhyen 30 minuutin uimatreenin, jossa piti myös vähän suunnistaa, kun altaassa oli lapsia leikkimässä. Olipas mahtavaa uida sinisen taivaan alla lämpimässä, ihan tuli ikävä Stadikkaa. Matalan altaan vesi maistui kyllä aika suolaiselle, mutta ei se varmaankaan likaista ollut...

Peten kanssa saimme jollain onnenpotkulla maantiepyörätkin järjestymään huomisaamusta kolmeksi päiväksi. Huolettomina ihmisinä emme olleet tehneet mitään etukäteisvarauksi, olisi ilmeisesti kannattanut, kun täällä Kanarialla on nyt paras sesonki menossa.

Aurinko paistaa ja lämpöä on reilut 20 astetta. Istun palmun alla hihattomassa paidassa ja shotseissa. Muutos koti-Suomeen oli eilen matkapäivänä niin iso, että koko ilta meni oikeastaan vain ihmetellessä.