sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Pitkä lenkki

Heureka! Hoksasin tänään kolmen ilman kadenssitietoa ajetun treenin jälkeen, etten ollut konffannut Ambitiin, että sen pitää hakea kadenssianturi pyöräily- ja sisäpyöräilytiloissa. Eihän se kadenssimittari voi löytyä, jos ei sitä edes etsitä! Tein kelloon tarvittavat muutokset ja melkein jännityksellä odotan seuraavaa traineritreeniä, joka on todennäköisesti tiistaina.

Tänään kävin juoksemassa lähes 16 kilsaa. Kiersin Laajalahden ja siihen päälle vielä Otsolahdenkin. Ei ollut kovinkaan liukasta lukuunottamatta muutamaa lyhyttä pätkää, joita ei pidetä kunnossa talvella. Viimeksi olen juossut yhtä pitkään Hangon Itämerimaratonin puolikkaalla lokakuun alkupuolella. Mitään kummempia tavoitteita ei lenkille ollut, ja yritin pitää juoksuasennon hyvänä vaikka vauhti olikin hidasta. Tapiolassa piti vähän muuttaa tuttuja reittejä, kun Tapiolan koulun ja lukion remontti on alkanut ja kevyen liikenteen väyliä sen kulmilta suljettu. Sain hyvän tekosyyn kiertää uimahallin ja kurkkia kaivaten sisälle.

Laajalahti Tarvaspään sillallta.

Heti perään toinen silta, jota ei pidetä talvella juoksukunnossa.

Lenkillä tuli vastaan pariinkin otteeseen samat kaksi nuorehkoa miestä, jotka juoksivat shortseissa. Kielestä ja aksentista päättelin heidän olleen amerikkalaisia. Eivätkö heikäläisten jalat lainkaan palele pakkasella? Usein amerikkalaisissa blogeissakin näkyy kuvia, joissa on lunta, jäätä ja juoksijoita paljain säärin. Katso esimerkki vaikka täältä. Minulla oli jalassa Asicsen pitkät juoksutrikoot, jotka Pete kerran vahingossa tilasi itselleen naistenmallistosta, ja joitakin vuosia sitten ostamani lyhyt untuvahame. Ei tullut kylmä.

Lehtisaaressa juoksin Didrichsenin taidemuseon ohi. Lähes aina sen ohi juostessani huomaan, että siellä olisi joku mielenkiintoinen näyttely, mutta koskaan en ole siellä käynyt. Ehkäpä nyt onnistuisi, kun esillä on Edvard Munchin teoksia helmikuun ensimmäiseen päivään saakka.

Otsolahti.
Otsolahden venesatama.

Työmatkapyöräilyssä olen ollut saamaton nyt marraskuussa; ei yhtään polkaisua keskustaan ja takaisin. Parhaimmillaankin työmatkapyöräilyt jäänevät talvikaudella yhteen-kahteen viikossa, ja ennen marraskuun ensimmäistäkään kertaa täytyy varmaan vaihtaa maastopyörään nastarenkaat. Yritän päästä hommaan kiinni jo ensi viikolla. Vähän harmittaa, että Paciuksenkadulla on menossa siltaremontti, jonka myötä kulkeminen sillä suunnalla on hankaloitunut. Mieluummin olenkin ajellut töihin toista pitempää reittiä mm. Lauttasaaren kautta, mutta nyt lumen ja liukkauden myötä voi silläkin reitillä olla eteneminen melko hidasta.

2 kommenttia:

  1. On noita hulluja ihan suomalaisissakin. Kun mä kävin viime talvena parissa Aktia Cupin osakilpailussa, niin molemmilla kerroilla oli paikalla joku sortseissa. Ja ainakin toisella kerralla oli yksi t-paitatyyppikin. Kuulemma aina on vähintään yksi lahkeeton.

    Meillä asuu myös tuollainen arktinen apina: ei se nyt sentään enää sortseissa juokse, mutta tänäänkin paineli aamulenkille 3/4-pituisissa pöksyissä. Pipo sillä sentään oli päässä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No nyt löytyi tosi mielenkiintoinen kulma Aktia Cupiinkin -pitäisiköhän mennä kokeilemaan ja tsekkailemaan samalla kilpakumppanien asuja...

      Näyttää kyllä vähän kylmältä se paljas iho näillä säillä, ja vähän kovemmilla pakkasilla pitkillä lenkeillä voi varmaan tulla paleltumiakin. Vaan juoksivathan ne jotkut Pekkaniskan tyypit läpi talven aika vähissä vaatteissa aikanaan.

      Poista