Elina Jouhkin muistopyöräily

Huhtikuussa viime vuonna lähdin mukaan juuri perustettuun TeamElinaJouhkiin, jonka tavoitteena on kerätä rahaa Syöpäsäätiön keräykseen. Sitä onkin kertynyt jo yli 42000 euroa, ja lisää lahjoitettiin varmasti myös tänään muistoajelun kahveista ja hienoista pinkeistä liiveistä, jotka saimme.

Minä etualalla, Pete taustalla lenkin jälkeen taas lähtöpaikalla.

Lähdin aamulla liikkeelle jo puoli kahdeksan maissa, kun ennen ajelua halusin käydä Heltrin järjestämässä märkäpukujen kokeilutilaisuudessa Vuosaaren uimahallissa. Puoli kahdeksan oli muuten tosi aikaisin, kun viime yönä siirrettiin kelloja tunnilla eteenpäin. Paria pukua kokeilin, toinen oli helppo pukea päälle (Sailfish G-range) ja toisessa kädet sai pyörimään todella hyvin (Mako Extreme). En vielä tehnyt kauppoja, pitää vielä vähän miettiä ja odottaa Makon uusia pukuja maahan. Nyt kokeilin miesten S:ää, ja olisi kiva kokeilla sitä naistenkin pukua ennen lopullista päätöstä.

Minulla oli pyörä mukana autossa, joten kiireenvilkkaa ajoin Vuosaaresta suoraan Ratiopharm Arenan pihaan, josta muistoajon oli määrä lähteä kymmeneltä. Kaikki tarvittava oli tullut mukaan ja Petekin ehti paikalle maastopyörällään. Meitä oli yhteensä noin 90, ja kaikki saivat hienot pinkit liivit ennen lähtöä. Patukoita oli jaossa eikä yhteiskuvaakaan unohdettu. Vielä ennen lähtöä Antti Hagqvist ja Baba Lybeck toivottivat kaikki tervetulleiksi ja Ida Jouhki kertoi yllättyneensä siitä, kuinka ison porukan hänen perjantain haudatun äitinsä muistoajelu olikaan saanut kokoon. Siinä tuli kyynel molempiin silmäkulmiin.

Tunnelma oli heti alusta alkaen lämmin ja korkealla ja pian olikin aika lähteä matkaan. Lähdin maantiepyöräporukan mukaan, Pete puolestaan ajoi menomatkan maasturiporukassa. Ajoimme Mankkaan ja Kauniaisten kautta Kauklahteen ja sieltä Hvitträskiin. Ennen en ollut siellä kahvilla käynytkään, niinpä juuri ennen kahvilaa vastaantullut iso mäki ja samalla todella upeat järvimaisemat tulivat yllätyksenä.

Hvitträskissä meille oli varattu ihanan tuoreet pullat sekä kahvit ja teet. Pian Petenkin ryhmä tuli paikalle ja koimme iloisen jälleennäkemisen herkkujen äärellä. Kahvittelun jälkeen otimme vähän kuvia. Tässä vasemmalta oikealle Terhi, minä ja Minttu.

Paluumatkalla ajoimme tismalleen samaa reittiä ja nyt Petekin lähti mukaan samaan porukkaan. Pientä häröilyä lukuunottamatta Vanhan Turuntien ja Karvasmäentien risteyksessä Jorvin kohdalla kaikki meni ihan mallikkaasti. Siinä oli suojatie olikin suljettu eikä meillä oikein mitään fiksua ajolinjaa, mutta mentiin silti autojen sekaan. Minä arkajalka jalkauduin ihan kunnolla ja jäin vähän porukasta ennen ylämäkeä, mutta niin vaan olen nyt ainakin hetken  Stravassa "Jorvin mäet, 2015 QOM (Queen of the Mountain)". Liittykää nyt muutkin naiset Stravaan, tämähän on melkein jo noloa, kun tällainen 40+ -nainen on nopeimpia! 

En oikein tiimiin liittyessäni tiennyt, mitä odottaa. Siihen nähden kokemus on ollut ihan mullistavan hieno. Näiden kuukausien aikana olen päässyt mukaan tosi kivoihin yhteisajoihin (Giro d'Espoo ja tämä muistoajelu) ja yhdelle juoksulenkille ja kuin bonuksena tutustunut todella mukaviin ihmisiin. Tiimin yhteislenkeille on aina ollut todella helppo mennä mukaan. Tahko-triathlonissa kaikkien ikäryhmäni (45-49 v) naisten pyörissä oli pinkit renkaat! On ollut kiva nähdä, miten tämä tiimi on ihmisiä yhdistänyt ja kuinka hienolla tavalla Antti ja Baba ovat tiimin toimintaa kehittäneet. Eikä tämä pääty tähän, syksylle on jo ilmeisesti ainakin alustavia suunnitelmia!

Ehkä kaikkein parhaiten mieleen ovat kuitenkin jääneet Elinan kirjoittamat viisaat, positiiviset ja koskettavat kirjeet, joita hän Baban kautta tiimilleen lähetti. Kiitos.