Tiistai-aamuna oli kurkku kipeä ja siitä se sitten lähti: väsymystä, kuumetta, kurkku- ja pääkipua. Ajatuskaan ei oikein kulkenut normaalilla tavalla, oli vaikea keskittyä. Olin töistäkin poissa keskiviikon ja torstain, kun olo oli niin huono.
Torstai-iltana vointi oli jo menossa parempaan suuntaan ja Peten päästyä töistä pakkasimme auton ja lähdimme mökille.
Tänään perjantaina aloittelin jo treenejäkin varovasti 40 minuutin uinnilla. Vesi oli mukavan lämmintä, ja tuttu kääntöpaikkakin, järveen kaatunut koivu, oli edelleen paikallaan noin kilometrin päässä omasta rannasta.
Laituri on vielä laittamatta järveen, mutta ehkä se tänä viikonloppuna saadaan paikalleen. Toiveissa on myös saada myös omasta pojasta ajoseuraa viikonlopun pyörälenkeille. Pieniä, alustavia lupauksia mökille tulosta on nimittäin saatu.
En enää muista, missä alunperin törmäsin tähän alla olevaan runoon, joka kertoo vanhemmuuteen liittyvistä viimeisistä kerroista. Se tuli taas mieleeni, kun ajoimme Peten kanssa tänne mökille kahdestaan. Kai siitäkin viimeisestä kerrasta, kun tulimme mökille viikonlopuksi koko perhe, molemmat lapset takapenkillä on jo useampi vuosi aikaa.
Niin sen tietysti pitää mennäkin, että lapset kasvavat ja itsenäistyvät, mutta on tämä vanhemmuus välillä ihan kamalan haikeaakin.
The Last Time
From the moment you hold your baby in your arms,
you will never be the same.
You might long for the person you were before,
When you had freedom and time,
And nothing in particular to worry about.
You will know tiredness like you never knew it before,
And days will run into days that are exactly the same,
Full of feeding and burping,
Whining and fighting,
Naps, or lack of naps. It might seem like a never-ending cycle.
But don't forget...
There is a last time for everything.
There will come a time when you will feed your baby
for the very last time.
They will fall asleep on you after a long day
And it will be the last time you ever hold your sleeping child.
One day you will carry them on your hip,
then set them down,
And never pick them up that way again.
You will scrub their hair in the bath one night
And from that day on they will want to bathe alone.
They will hold your hand to cross the road,
Then never reach for it again.
They will creep into your room at midnight for cuddles,
And it will be the last night you ever wake for this.
One afternoon you will sing 'the wheels on the bus'
and do all the actions,
Then you'll never sing that song again.
They will kiss you goodbye at the school gate,
the next day they will ask to walk to the gate alone.
You will read a final bedtime story and wipe your
last dirty face.
They will one day run to you with arms raised,
for the very last time.
The thing is, you won't even know it's the last time
until there are no more times, and even then,
it will take you a while to realise.
So while you are living in these times,
remember there are only so many of them and
when they are gone,
you will yearn for just one more day of them.
For one last time.
- Author unknown
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti