Köh köh

Viime lauantaina tein ison virheen. Olin loppuviikon ollut kipeänä, ja edellispäivänä käynyt pienellä uinnilla mökkijärvessä. Lauantain treeniohjelmassa oli tosi kivan ja etenkin tärkeän kuuloinen treeni; pyörää IM-tehoilla jonka jälkeen vielä juoksuvetoja. En malttanut olla lähtemättä pyöräilemään, vaikka olo oli edelleen kehno. Päätin vain jättää ne vedot tekemättä ja edellä muutenkin hissuksiin omaan tahtiin.

Ajoin tutun lenkin Kiskoon ja sieltä Karjalohjan ja Sammatin kautta takaisin lähtöpaikalle Lahnajärvelle. Sykemittarin lähettimestä oli loppunut patteri, ja muistin sen vasta kun syke ei tullutkaan heti näkyviin Garmin Edgeen. Ajoin lenkin wattien perusteella, ehkä ne sykkeet olisivatkin olleet normaalia korkeammalla. Tehojen nostaminen ei tuntunut yhtään hyvältä, joten vetojen väliin jättäminen oli varmaan ihan hyvä idea.

Pyöräilyn jälkeen lähdin vielä hölköttelemään uusilla lenkkareille, joihin olisi hyvä saada vähän kilsoja alle. Juokseminen tuntui tavallistakin kamalammalta, ja aika pian pistinkin kävelyksi. Siitä sentään pikkuisen ilahduin, että Newtonin lenkkareilla tunnun saavan paremman juoksuasennon kuin itsestään.

Lenkin jälkeen flunssassa tapahtui käänne huonompaan suuntaan, ja jouduin jättämään kokonaan väliin sunnuntain pitkän pyörälenkin. Se harmitti, koska olisin päässyt Peten ja poikamme peesiin. Olo oli kuitenkin niin huono, että päätös oli aika helppo. Vietin koko aamupäivän rantakeinussa lukemassa, ja sekin oli kyllä aika ihanaa.

Uusin Cyclist-lehti, Kindle ja rantakeinu tyynyineen.

Illemmalla laitettiin vielä laiturikin paikalleen. Ranta on mutapohjaa lukuunottamatta ehkä juuri sitä kohtaa, johon tuo vasemmanpuoleinen putki olisi pitänyt saada uppoamaan. Ei uponnut. Nyt näyttää siltä kuin laiturin päässä olisi lipputanko.

Alkuviikon olen jatkanut aktiivista lepäilyä. Tänään otin kyllä jo töihin mukaan uintikassin, mutta en kuitenkaan lopulta jaksanut mennä uimaan. Kurkku ja pääkin ovat hieman kipeitä edelleen. Meillä jyllää töissä joku ihme virus, kun olemme lähimpien työkavereideni kanssa flunssassa kaikki.

Pikkuhiljaa olisi kyllä kiva päästä treenaamaan. Elättelen toivoa, että huomenna olisi jo se päivä. Ja jos ei huomenna, niin sitten ylihuomenna.

Jönköpingin kisaan on enää reilu viikko, ja tämä tekemättömyys alkaa jo vähän hermostuttaa. Tietysti rauhoittelen itseäni ajattelemalla, ettei sairaana kannata treenata. Ei kai tämä flunssa voi kauhean paljon yli viikkoa kestää, eihän?