Osallistuimme Peten kanssa triathlonseuran junailemaan juoksun videokuvaukseen Esport Arenassa. Sen veti James Dunne, erittäin mukavan ja pätevän oloinen britti. Pienen alkulämmittelyn jälkeen juoksimme jonossa pk-vauhtia videokameran ohi ja sen jälkeen toisen kerran huomattavasti kovemmalla vauhdilla. Juoksupyrähdysten jälkeen keräännyimme yhteen katsomaan videoita ja kuulemaan kommentteja.
Minulla ensimmäinen korjattava asia olivat kädet, ne olivat sivulla melkein suorana. Käsien pitäisi olla noin 90 asteen kulmassa, ja kyllä se uudelleen kokeillessa ihan hyvältä tuntui sekin. Oli mielenkiintoista nähdä, kuinka tekniikkakin muuttuu juoksuvauhdin muuttuessa. Hitaammin juostessa minulla (ja Petellä) jalan etupuolen lihakset (etureidet, lonkan koukistajat) tekevät melkein kaiken työn. Kovempaa juostessa myös jalan takaosan lihakset alkavat töihin ja kantapää nousee takana kivasti ylöspäin kuten pitääkin. Tavoite on, että hitaammallakin vauhdilla saisin aktivoitua jalan takaosankin lihakset hommiin. Tähän opittiin yksi täsmädrillikin: juostessa kiinnitettiin huomiota myös pohkeisiin ja takareisiin ja pyrittiin nostamaan hieman kantapäätä ylöspäin. Silloin polvi nousee eteen ja ylös kuin itsestään.
Toisessa harjoituksessa keskityttiin lantion asentoon ja syviin lihaksiin: seisoimme yhdellä jalalla hieman eteenpäin kallistuneena (5-10 astetta) ja hyppelimme rataviivan ylitse valmiina pysähtymään heti käskystä. Pysähtymään pitäisi pystyä huojumatta.
Kolmannessa harjotuksessa keskityttiin käteen ja siihen miten ne juoksua rytmittävät. Juoksimme siinä kädet ihan normaalisti, sitten tuplanopeudella ja hidastettuna Baywatch-tyyliin ja olihan se helppo huomata miten juoksun kadenssi heti muuttui vastaavasti. Käsiä kannattaa siis käyttää hyväksi!
Lopuksi juoksimme vielä kerran radan ympäri ja huomasin selvästi, miten askel lyheni ja ryhtikin varmaan koheni, kun yritin aktivoida jalan takareisiä ja pohkeita ja pitää kädetkin hyvässä kulmassa aktiivisesti mukana. Selällekin tulee paljon pienempi tärähdys, kun kantapää osuu maahan vartalon alla eikä edessä.
Jamesilla on muutamia videoita myös YouTubessa. Tähän hätään en löytänyt näitä meidän drillejä, mutta dynaamisen alkulämmittelyn kylläkin: http://www.youtube.com/watch?v=CQEe7bSHg6o
Kohta on jo aika lähteä katsomaan Helsinki City Runia! Ihan uudelle mielenkiinnolla on kiva tarkkailla myös juoksutekniikkaa. Tsemppiä kaikille juoksijoille!
lauantai 7. toukokuuta 2011
perjantai 6. toukokuuta 2011
Suuri suu
Lounaslenkille pinkaistiin taas työkaverin kanssa. Ihan samat kaksi kierrosta kuin viime viikolla, mutta vähän nopeammin. Tässä linkki kaverin Sports Trackeriin, kun en omaa seurantaa ottanut mukaan. Toisen kierroksen alussa, ison alamäen jälkeen katsoin sykkeitä ja sanoinkin Martsalle, että pk-alueella mennään vaikka ajatuksena oli juosta vk-lenkki. Jotenkin se vauhti sen jälkeen sitten nousi...
Eilen työmatkapyöräilyn jälkeen ja tänään ennen juoksua tein kuntopiiristä tutun syvien lihasten testin, eihän siihen onneksi mene kuin juuri se kolme minuuttia!
Hieno ilma, hieno lenkki! Ja varmasti eniten vastaantulevia juoksijoita kuin kertaakaan aikaisemmin tänä vuonna. Jalkaan säteilee vähän hermokipua lenkin jälkeen, mutta se on pieni hinta mahtilenkistä hyvässä seurassa!
Eilen työmatkapyöräilyn jälkeen ja tänään ennen juoksua tein kuntopiiristä tutun syvien lihasten testin, eihän siihen onneksi mene kuin juuri se kolme minuuttia!
Hieno ilma, hieno lenkki! Ja varmasti eniten vastaantulevia juoksijoita kuin kertaakaan aikaisemmin tänä vuonna. Jalkaan säteilee vähän hermokipua lenkin jälkeen, mutta se on pieni hinta mahtilenkistä hyvässä seurassa!
torstai 5. toukokuuta 2011
Lisää uintikarkkia
Kävin Jani Sievisen tekniikkatunnilla, joka oli suunnattu jo vapaauintia osaaville. Oppilaita oli yhteensä kahdeksan, ja aika perussettiä mentiin; potkuja, tarzanuintia, tahdistusta, kädet nyrkissä, lisää potkuja, vaparia hitaasti ja kovempaa. Kovaa uidessa käsiveto jää kuulemma hieman vajaaksi, sitä voisi pidentää. Muuta kehitettävää ei tällä kertaa löytynyt, mutta ne uintini virheet näkyisivätkin paremmin vedestä ja videolta. Jani Sievinen ei muuten osaa kellua, se selvisi kun kelluin vähän ennen tunnin alkua. Hänen jalkansa painuvat kuulemma aina pohjaan. Ja toinenkin paljastus: hän hengittää vaparissa aina vain toiselta puolelta, vaikka osaa kyllä hengittää molemmilta puolilta.
Luulin, että tunnilla uitaisiin matkaa, ja siksi olin vähän pettynyt että ohjelmassa oli ihan perustekniikkadrillejä. Sellaiseksi tämä tunti oli melko hintava, 25 euroa. Ihan oma moka, en ollut tarpeeksi tarkkaan lukenut tuntikuvausta. Samalla hinnalla saa HelTrin uinnit koko kevääksi. Lisäksi Kristan treenit ovat paljon tämänpäiväisiä monipuolisempia. Toisaalta oli ihan kiva tavata uusia ihmisiä. Yksi nuori nainen oli lähdössä kesällä Swimtrek-reissulle Sardiniaan. Siinäpä ihan mahtava haave tuleville vuosille: avovesiuintia ohjatusti loman jokaisena päivänä jossain lämpimässä paikassa.
Työmatkalla pyöräillessäkin tutustuin yhteen uuteen ihmiseen. Minua ohittamassa ollut pyöräillijä jäikin rinnalle juttelemaan monen kilometrin ajaksi. Juteltiin pyöristä, pyöräilyistä ja tietenkin sairauksista. Hänellä oli Parkinsonin tauti, eikä hän siksi uskalla ajaa lukkopolkimilla, vaan pelkää ettei saisikaan niitä auki riittävän nopeasti tarpeen tullen. Taisi olla lääkäri matkalla Meilahteen.
Luulin, että tunnilla uitaisiin matkaa, ja siksi olin vähän pettynyt että ohjelmassa oli ihan perustekniikkadrillejä. Sellaiseksi tämä tunti oli melko hintava, 25 euroa. Ihan oma moka, en ollut tarpeeksi tarkkaan lukenut tuntikuvausta. Samalla hinnalla saa HelTrin uinnit koko kevääksi. Lisäksi Kristan treenit ovat paljon tämänpäiväisiä monipuolisempia. Toisaalta oli ihan kiva tavata uusia ihmisiä. Yksi nuori nainen oli lähdössä kesällä Swimtrek-reissulle Sardiniaan. Siinäpä ihan mahtava haave tuleville vuosille: avovesiuintia ohjatusti loman jokaisena päivänä jossain lämpimässä paikassa.
Työmatkalla pyöräillessäkin tutustuin yhteen uuteen ihmiseen. Minua ohittamassa ollut pyöräillijä jäikin rinnalle juttelemaan monen kilometrin ajaksi. Juteltiin pyöristä, pyöräilyistä ja tietenkin sairauksista. Hänellä oli Parkinsonin tauti, eikä hän siksi uskalla ajaa lukkopolkimilla, vaan pelkää ettei saisikaan niitä auki riittävän nopeasti tarpeen tullen. Taisi olla lääkäri matkalla Meilahteen.
keskiviikko 4. toukokuuta 2011
Intro
Nyt jo toista päivää peräkkäin menin pyörällä töihin. Eilen lähdin matkaan shortseissa, ja vaikkei niissä ihan kamalan kylmä tullutkaan, laitoin tänään pitempää päälle. Niin rutinoitunut olen aamutoimissa, että eilen olin Olympiastadionin kulmalla klo 7:13, tänään vain minuuttia myöhemmin. Työmatkalla on toinenkin kiva virstanpylväs: jos ehdin Paciuksentien valoihin alle 18:ssa minuutissa, on hyvä vauhti päällä. Jos kaikki menee sopivasti, se on ainoa varsinainen pysähdys koko matkalla.
Aika paljon on jo pyöriä liikenteessä, eikä kaikki aina suju hienosti kuin Strömsössä. Tänäänkin Huopalahdessa 50-60 metriä edelläni ajoi 4 pyöräilijää koko kevyen liikenteen väylän leveydeltä niin, etteivät vastakkaisesta suunnasta tulevat meinanneet mahtua ajamaan lainkaan. Joku oli juuri alamäessä ohittamassa jotakuta, ja melkein kaikki olivat kääntymässä oikealle. Hyvä että kolarilta kuitenkin vältyttiin! Jälkipuheilta ja ihmettelyiltä ruotsiksi kuitenkaan ei...
Kävimme Peten kanssa hiljaisessa Mäkelänrinteessä vähän polskimassa. Tällainen oli setti:
alkuverra: 2x150 m, 100 m potkuja, 50 m 3 vetoa vaparia, 4 vetoa selkäuintia jne
4 x (2x25 tahdistus, 2x25 myyrä, 4x25 kiihdyttäen)
1x600 m vaparia
loppuverra 150 m
Just kun oltiin nousemassa altaasta asteli paikalle leveäharteinen, kapealanteinen, blondattu nuorimies, joka alkoi heti vimmatun käsien pyörittelyn, läpsyttelyn ja venyttelyn, päästipä muuutaman ähkäisynkin samalla. Hän teki kaikki liikkeet, jotka opimme triathlon-kurssilla ja vielä monen monta muuta. Niin hyvä oli intro, että pakkohan se oli jäädä katsomaan miten itse uinti häneltä sujui. Aika pitkään saimme siinä venytellä odotellen, että hän hyppäisi altaaseen. Ei tarvinnut pettyä - ihan uimarin menolta se uinti lopulta näytti.
Aika paljon on jo pyöriä liikenteessä, eikä kaikki aina suju hienosti kuin Strömsössä. Tänäänkin Huopalahdessa 50-60 metriä edelläni ajoi 4 pyöräilijää koko kevyen liikenteen väylän leveydeltä niin, etteivät vastakkaisesta suunnasta tulevat meinanneet mahtua ajamaan lainkaan. Joku oli juuri alamäessä ohittamassa jotakuta, ja melkein kaikki olivat kääntymässä oikealle. Hyvä että kolarilta kuitenkin vältyttiin! Jälkipuheilta ja ihmettelyiltä ruotsiksi kuitenkaan ei...
Kävimme Peten kanssa hiljaisessa Mäkelänrinteessä vähän polskimassa. Tällainen oli setti:
alkuverra: 2x150 m, 100 m potkuja, 50 m 3 vetoa vaparia, 4 vetoa selkäuintia jne
4 x (2x25 tahdistus, 2x25 myyrä, 4x25 kiihdyttäen)
1x600 m vaparia
loppuverra 150 m
Just kun oltiin nousemassa altaasta asteli paikalle leveäharteinen, kapealanteinen, blondattu nuorimies, joka alkoi heti vimmatun käsien pyörittelyn, läpsyttelyn ja venyttelyn, päästipä muuutaman ähkäisynkin samalla. Hän teki kaikki liikkeet, jotka opimme triathlon-kurssilla ja vielä monen monta muuta. Niin hyvä oli intro, että pakkohan se oli jäädä katsomaan miten itse uinti häneltä sujui. Aika pitkään saimme siinä venytellä odotellen, että hän hyppäisi altaaseen. Ei tarvinnut pettyä - ihan uimarin menolta se uinti lopulta näytti.
sunnuntai 1. toukokuuta 2011
Vappuajelu
Kävimme eilen Peten kanssa uimassa lähes tyhjässä Mäkelänrinteen uimahallissa Kristan tekemän treenin viime syyskuulta. Olen sen uinut jo muutaman kerran, ja aina on tuntunut yhtä kivalta. Ehkä siinä on hyvässä suhteessa drillejä ja uintia tai jotain. Tein välillä potkutreeneissä myös delffareita. Tykkään eniten kylkidelffareista, vaikka ne raskaalta tuntuvatkin.
Pitkän pyörälenkin vuoro oli tänään. Koska syke aina välillä karkailee myös pyöräillessä vk-alueelle, pistin tavoitteeksi ajaa koko matkan pk-alueella. Suurin piirtein siinä varmaan onnistuinkin, keskisyke oli 134. Alussa mittari näytti taas jotain ihme lukemia (181), mutta rauhoittui sekin sitten. Tuuli oli melko kovaa, mutta aurinko paistoi. Lenkillä oli mittaa kuutisenkymmentä kilsaa, keskivauhti oli 21,4 km/h. Pari geeliä ja pullon vettä otin, pysähdyksiä 0 (paitsi kun oli pakko valojen tai etuajo-oikeutettujen autojen vuoksi). Kauklahdessa ovat pyörätiet vieläkin vaiheessa, ja piti poukkoilla pyörätieltä ajotielle ja takaisin. Se oli vähän rasittavaa. Vieläkään en ole löytänyt tosi hyvää reittiä meiltä Vanhalle Turuntielle. Kaikissa tähänastisissa vaihtoehdoissa on aika paljon valoja ja joissakin jopa soratiepätkiä. Täytynee jatkaa etsimistä.
Palattuani kotipihalle koin pienen paniikkihetken, kun luulin avainteni pudonneen matkan varrelle avoimeksi jääneestä takataskusta. Mietin jo, että miten jaksaisin ajaa koko lenkin uudelleen niitä etsiskellen. Samassa nipussa on mulla kaikki; avaimet mökille, kotiin, autoon, pyörän lukkoon ja töihin. Olisi tullut melko kalliiksi ja hankalaksikin alkaa hankkia uutta settiä. Kun hädissäni huikkailin avainasiaa lapsille ovenraosta, tuli poikani onneksi sanomaan, että olin unohtanut avaimet pihalle ja Pete oli ne huomattuaan laittanut avaimet talteen. Huh helpotusta ja kiitos!
Lopuksi pyrähdin lähipuistossa 15 minuutin lenkin. Aika pahalta tuntui, kun lähdin juoksemaan melko kovaa, mutta kyllä se siitä tasaantui. Sports Trackerissä oli jotain häikkää enkä saanut juoksun tietoja talteen.
Pitkän pyörälenkin vuoro oli tänään. Koska syke aina välillä karkailee myös pyöräillessä vk-alueelle, pistin tavoitteeksi ajaa koko matkan pk-alueella. Suurin piirtein siinä varmaan onnistuinkin, keskisyke oli 134. Alussa mittari näytti taas jotain ihme lukemia (181), mutta rauhoittui sekin sitten. Tuuli oli melko kovaa, mutta aurinko paistoi. Lenkillä oli mittaa kuutisenkymmentä kilsaa, keskivauhti oli 21,4 km/h. Pari geeliä ja pullon vettä otin, pysähdyksiä 0 (paitsi kun oli pakko valojen tai etuajo-oikeutettujen autojen vuoksi). Kauklahdessa ovat pyörätiet vieläkin vaiheessa, ja piti poukkoilla pyörätieltä ajotielle ja takaisin. Se oli vähän rasittavaa. Vieläkään en ole löytänyt tosi hyvää reittiä meiltä Vanhalle Turuntielle. Kaikissa tähänastisissa vaihtoehdoissa on aika paljon valoja ja joissakin jopa soratiepätkiä. Täytynee jatkaa etsimistä.
Palattuani kotipihalle koin pienen paniikkihetken, kun luulin avainteni pudonneen matkan varrelle avoimeksi jääneestä takataskusta. Mietin jo, että miten jaksaisin ajaa koko lenkin uudelleen niitä etsiskellen. Samassa nipussa on mulla kaikki; avaimet mökille, kotiin, autoon, pyörän lukkoon ja töihin. Olisi tullut melko kalliiksi ja hankalaksikin alkaa hankkia uutta settiä. Kun hädissäni huikkailin avainasiaa lapsille ovenraosta, tuli poikani onneksi sanomaan, että olin unohtanut avaimet pihalle ja Pete oli ne huomattuaan laittanut avaimet talteen. Huh helpotusta ja kiitos!
Lopuksi pyrähdin lähipuistossa 15 minuutin lenkin. Aika pahalta tuntui, kun lähdin juoksemaan melko kovaa, mutta kyllä se siitä tasaantui. Sports Trackerissä oli jotain häikkää enkä saanut juoksun tietoja talteen.
perjantai 29. huhtikuuta 2011
Kevään vika
Kevään viimeinen kuntopiiri alkoi 5 minuutin 20 sekunnin pidolla. Ihmeellistä, miten tulee hiki vaikka on ihan paikallaan... Pidon jälkeen tehtiin kolme kierrosta sitä samaa rutiinia kuin koko kevät, kaikilla kierroksilla 40 sekuntia hommia ja 20 sekuntia lepoa per liike. Kaikkein tiukin paikka minulle on siinä päkiähyppyjen, punnerrusten ja jännehyppyjen välimaastossa. Puuh. Kehitys kehittyy, aikaisemmin kuntopiirin vetäjä katsoi aikaa Garministaan, parilla viime kerralla käytössä on ollut ilmainen workout timer läppärillä. Toimii hyvin, kannattaa kokeilla!
Peten kanssa olemme sopineet, että teemme kotikuntopiirin ainakin kerran viikossa. Olisi tärkeää pitää lihaskunnosta huolta myös kesällä, että jaksaisi pitää asennon kasassa kesän kisoissa ja toisaalta myös siksi, ettei sitten syyskuun alussa joutuisi taas aloittamaan ihan alusta.
Lounaslenkki siirtyi tälle päivälle, kun eilen emme työkaverin kanssa ehtineet juoksemaan muiden kiireiden takia. Ihanan aurinkoinen keli sattui taas kohdalle, ja juoksijoita oli enemmänkin liikkeellä. Sykemittaria ei ollut mukana, mutta kyllä siinä varmaan vk-alueella mentiin.
Peten kanssa olemme sopineet, että teemme kotikuntopiirin ainakin kerran viikossa. Olisi tärkeää pitää lihaskunnosta huolta myös kesällä, että jaksaisi pitää asennon kasassa kesän kisoissa ja toisaalta myös siksi, ettei sitten syyskuun alussa joutuisi taas aloittamaan ihan alusta.
Lounaslenkki siirtyi tälle päivälle, kun eilen emme työkaverin kanssa ehtineet juoksemaan muiden kiireiden takia. Ihanan aurinkoinen keli sattui taas kohdalle, ja juoksijoita oli enemmänkin liikkeellä. Sykemittaria ei ollut mukana, mutta kyllä siinä varmaan vk-alueella mentiin.
torstai 28. huhtikuuta 2011
Pelastuspatukka
Seurakaverin kanssa tilasimme alkukeväästä Unidorsilta pelastuspatukat kesän avovesiuinteja turvaamaan. Mikä olisikaan parempi hankinta näin turvallisuushakuiselle ihmiselle? Patukka kulkee vedessä mukana lähes huomaamatta köyden avulla, ja kannattelee varmasti ainakin yhden vähän painavammankin henkilön. Toivottavasti sen kanssa käy kuten lähes kaikkien muidenkin turvavälineiden: ei koskaan tarvita tositoimissa.
Kävin tänään hakemassa patukan postissa, ja kylläpäs se olikin yllättävän iso. Ja siinä lukee Baywatch! Nyt vaan odotellaan avovesiuintikelejä, kun turvallisuusnäkökohta on jo otettu huomioon! Joskus nuorena partiossa olen opetellut kuljettamaan tajutonta henkilöä vedessä, mutta sitäkään taitoa en ole pitkään aikaan harjoitellut saati koskaan tarvinnut. Patukan kanssa olisi kiva kohta päästä jo treenailemaan.
Kävin tänään hakemassa patukan postissa, ja kylläpäs se olikin yllättävän iso. Ja siinä lukee Baywatch! Nyt vaan odotellaan avovesiuintikelejä, kun turvallisuusnäkökohta on jo otettu huomioon! Joskus nuorena partiossa olen opetellut kuljettamaan tajutonta henkilöä vedessä, mutta sitäkään taitoa en ole pitkään aikaan harjoitellut saati koskaan tarvinnut. Patukan kanssa olisi kiva kohta päästä jo treenailemaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)