Enhän minä ihan oikeasti mitään lupaa juoksemiseen keneltäkään tarvitse, mutta osteopaatti sanoi eilen että niin pitkään saa juosta, kun tuntuu että jalat kantaa ja kivut ovat siedettäviä. Puolimaraton syyskuussa on todennäköisesti siis ihan ok! Ennen ja jälkeen juoksulenkin pitää vaan muistaa lämmitellä selkää hyvin ja muistaa venytellä varsinkin lonkkien lihakset, jotka ovat minulla edelleen tosi kireät. Suurin pelkoni on, että selkään tulee uusi pullistuma, mutta se pelko on ilmeisesti turha. Senkin muistin kysyä, että rasitanko selkää liikaa liikkumalla näin paljon, mutta asia on kuulemma päinvastoin; liikunta on selälle vaan hyväksi, antaa mennä vaan.
Tästä kaikesta rohkaistuneena lähdin pitemmälle lenkille. Juoksin 14 kilometriä rauhallista vauhtia Espoon rantoja pitkin Otaniemestä Karhusaareen ja Tapiolaan. En varmaan koskaan aikaisemmin ole juossut yhtä alhaisella keskisykkeeellä (143) niin pitkää matkaa. Aina välillä selässä tuntui kipua, mutta huomasin sen helpottavan kun lyhensin askelta ja yritin saada sen osumaan maahan lantion alla. Vettä ja yksi geeli oli mukana, ja oli ihan mahtavaa juosta tuulisessa, puolipilvisessä säässä! Viimeisten parin kilsan aikana matka alkoi tuntua polvissa, varmaan tottumuksen puutetta.
Voi mitkä sävärit sain postauksestasi. Meinaan kuvailit entisiälenkkimaastojani. Olen asunut Munkkiniemessä ja Otaniemessä ja jokseenkin paljon tallannut Otaniemi-Tapiola-Munkkiniemi -Laru -akselilla. Lenkkimaastot ovat kyllä siellä aika hienot ja hyvät. Ja joskus lenkin jälkeen pulahdus kanoottikerhon laiturilta mereen. What a feeling.
VastaaPoistaAika hienosti pistelit lenkkiä menemään. Nyt vain pohdin, kun itselläni alkaa taas tuo lantionseutu taas kinnata, että pitääkö sen kivun kanssa vaan pärjätä... toisaalta ja toisaalta
VastaaPoistaKirsi H., on ne kyllä sellaiset lenkkimaisemat, että mäkin saan juostessa säväreitä joka kerta kelistä ja muusta fiiliksestä riippumatta. Lenkin jälkeinen pulahdus on mulla kyllä vielä kokematta, mutta voin kuvitella että ihanaa olisi!
VastaaPoistaPäivikki, kiitti! Kroppa on kyllä aika hyvä sopeutumaan ja kompensoimaan vaikka mitä, mutta kai se kipu aina merkki on jostain. Eipä kukaan silloin arvannut kun ekan kerran valittelin kipuja pakarassa, että alaselkähän se siellä vihoitteli. Kannattaa kuunnella omaa kroppaa, niin vaikealta kuin se välillä tuntuukin.