perjantai 18. huhtikuuta 2014

Eka ajopäivä

Kymmenen maissa olimme syöneet hotellin melko arvokkaan aamiaisen (16,50 eur/hlö) ja saaneet vuokrapyörät alle. Suuntasimme parin kaverin kanssa 138 kilsan pyörälenkille. En nyt muista ihan tarkkaan mitkä kaikki nousut matkalle osuivat, mutta Toffe oli suunnitellut loistavan reitin. Me emme vielä ole saaneet aikaiseksi ostaa edes karttaa. Huomenna viimeistään sekin on edessä.

Vähän etukäteen hirvitti lähteä ekana päivänä ajamaan moista lenkkiä, varsinkin kun tiesin matkalle osuvan pari nousua, joista ensimmäinen oli 5 kilsaa pitkä ja toinen 13. Mielessäni kajastelivat Kanarian pahimmat nousut, joista yhdessä kerran jouduin taluttamaankin pyörää, kun en pysähdyksen jälkeen enää päässyt ajamaan. Lenkin alkupätkä sujui mukavan leppoisasti, ja sen ensimmäisen nousun jälkeen olin vielä ihan hyvissä voimissa, kun pysähdyimme välipalalle. Otin vettä ja pari palloa jätskiä. Paikka oli ihan uskomaton:


Meillä ei koskaan ole ollut samanlaisia tuulipukuja, mutta samikset pyörävaatteet meiltä kyllä löytyy! Aika pian pysähdyksen jälkeen oli edessä se 13 kilsan ylämäki, jossa nousua oli vielä jokunen prosentti enemmän kuin ensimmäisessä nyppylässä. Hissukseen pyörittelin sen ylös. Olin jo mäen alkaessa katsonut, että päällä ollaan, kun on ajettu 88 kilsaa. Palkitsin itseni aina vartin välien GU:n mansikkakarkeilla ja vedellä. Ne energiakarkit  (GU chomps) ovat käteviä, kun geeliä on vähän hankala puristella suuhun jyrkähkössä ylämäessä. Koko pussi meni, ja lopulta se 88 kilsaakin tuli täyteen ja pääsimme huipulle. Pahimmat pelot jäivät tällä kertaa onneksi toteutumatta, ja jaksoin pyöritellä hyvin koko matkan. Syke pysyi samana, mutta vauhti alkoi hiipua loppua kohden. Nousuun meni aikaa reilu tunti.

Tässä viimeiset metrit pitkästä noususta. Vähän on jo asento lytyssä ja pää roikkuu:



Ei taukoa ilman huulien rasvausta, vieressä Toffe:



Taustalla näkyy paljon pyöräilijöitä, välillä meitä oli jopa ruuhkaksi asti. Tunneli oli vielä ylämäkeä, ja tuli sen jälkeen vielä joitakin kilsoja kumpuilevaakin maastoa, mutta pääasiassa loppumatka tuosta hotellille oli hienoa alamäkeä. Ihan jokaista mutkaa en pystynyt olemaan jarruttamatta, sitä täytyy vielä harjoitella. Kun kerran kovassa vauhdissa katsahdin nopeusmittariin, se näytti 62 km/h. Oli haipakkaa.

Reilun kuuden tunnin ajelun jälkeen pääsimme hotellille. Olipas mieleenpainuva retki, kiitos matkanjohtaja Toffelle ja Teemulle ja Petrille loistoseurasta!

Huomenna ajetaan 120 km tasaisella. Sitä ennen pitää taas syödä kunnolla, että jaksaa. Mä kyllä tykkään tästä Mallorcasta!

6 kommenttia:

  1. Onpa rapsakkaa lenkkiä siellä tarjolla. Lämpötilatkin taitaa olla samat mitä tänne kotimaahan on lupailtu lähipäiviksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rapsakkaa tosiaan! Kelit eivät voisi olla paremmat, kiva että sielläkin lämpenee.

      Poista
  2. Kiitos seurasta! Tää olikin yksi reissun paremmista lenkeistä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos samoin, Toffe! Huikea reissu jo heti ekana päivänä!

      Poista
  3. Vähänkö ootte söpöjä noissa fillariasuissa. Ja ne ovatkin paljon siistimpi parisuhdeasustus kuin jotkut nössöt tuulipuvut. Tunnin nousu kuulostaa kyllä joltain, mitä pitäisi itsekin joskus kokeilla... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just söpöyteen aina pyritäänkin pukeutumisessa ja muutenkin :j
      Tunnin nousu kannattaa ehdottomasti kokea, ja miksei pitempikin. Usein ajan hitaammin just siksi että nautinto pitkittyy! Tää Mallorca on kyllä ihan mieletön paikka pyöräillä!

      Poista