Uni > treeni

Eilen perjantaina oli työpaikan pikkujoulut, ja se aiheutti tietysti vähän päänvaivaa kun perjantai-illan kuntopiiri jäisi juhlien jalkoihin. Alkuviikosta selvittelin mahdollisuuksia käydä eri saleilla tai jumpissa keskustassa aamulla ennen työpäivää, sillä en halunnut jättää treenejä väliin. Helsingin ydinkeskustassa ei ole puutetta kuntosaleista, mutta melkein kaikkiin tarvitaan jäsenyys ja jatkuva kuukausimaksu. En ole niistä kovinkaan innostunut, koska haluaisin käydä vain kerran, kaksi viikossa pilateksessa tai satunnaisesti jollain muulla tunnilla ja jatkuvilla sopimuksille näille käynneille tulisi minusta liikaa hintaa.

Perjantai-dilemmaa miettiessäni muistin onneksi Motivuksen. Se on yksi harvoista kuntosaliketjuista, joissa voi käydä myös kohtuullisella kertamaksulla. Yhden aamutunnin hinta ei-jäsenelle on 12,50. Sopiva aamutuntikin löytyi Kampin Motivus Centeristä; BodyPump klo 7. Sen voisi maksaa myös Smartum-seteleillä, joita minulla on vielä jonkun verran jäljellä. Kyselin vähän meilillä ohjeitakin, ja sain nopeasti ystävällisen vastauksen.

Väsynyt olo torstain uintitreeneissä sai minut kuitenkin miettimään uudelleen sitä, kannattaako minun tosiaan herätä perjantaina kukonlaulun aikaan ja käydä treenaamassa, kun päivä varmasti venyisi pitkäksi muutenkin. Pienen pohdinnan ja aviomiehen konsultoinnin jälkeen päätin preferoida unta treenin sijaan. Jätin pumpin väliin ja laitoin kellon soimaan tuntia myöhemmin, ja se oli kyllä oikea päätös.

Juhlissa olin pienoinen tylsimys: selvin päin ja yhdeksän jälkeen kotiin. Menin nukkumaan ennen yhtätoista ja unta riitti aamuyhdeksään.  Muistan hyvin ajan, kun lapset olivat pieniä ja minusta tuntui etten koskaan enää saa nukkua kahdeksaa tuntia putkeen. Aika moneen vuoteen en kyllä saanutkaan, mutta edelleen muistan hyvin sen fiiliksen. Niinpä kymmenen tunnen unet viime yönä tuntuivat ihan luksukselta.