Tehoilla treenaamista

Sekin ilo tästä omasta blogista on, että jälkeenpäin on helppo selvittää, koska harjoittelussa on tapahtunut isompia muutoksia ja milloin mikäkin juttu on tullut hankittua. Viime viikkoina on trainerillä ajaminen ollut niin kivaa, että piti ihan katsoa, koska se on hankittu: marraskuussa 2010. Vähän yllätyin, että siitä on jo yli viisi vuotta! Trainerimme on Tacx Satori, eikä siinä ole mitään mittareita tai muutakaan tingeltangelia. Perusvehje.

Tällä kaudella on sillä ollut vielä entistäkin kivempaa ajella, kun hankin syksyllä pyörääni Stages-wattimittarin. Mittari on pyörän vasemmassa kammessa, joka vaihdettiin aikaisemman tilalle. Kammesta tulee teho- ja kadenssidata suoraan Jupikselta käytettynä ostamaani Garmin Edge 500 -mittariin. Se kiinnittyy nyt kivasti aika-ajotankoon, ja yleensä tiedonsiirto onnistuu hyvin. Vain yhdessä treenissä yhteys on katkeillut jatkuvasti, enkä oikein tiedä miksi.

Tehomittauksen myötä olen huomannut aika ison muutoksen pyöräharjoittelussa. Kaikki perustuu nyt FTP-testiin (tarkemmin Wattbiken sivuilla), jossa lämmittelyjen ja verran jälkeen ajetaan 20 minuuttia niin kovaa kuin pääsee. Tuloksen perusteella sitten lasketaan treeneissä käytettävät tehoalueet. Sekin on kiva, että nyt FTP-testin voi nyt ajaa kotona omalla pyörällä helposti vakioitavissa olosuhteissa. Testejä onkin tullut tehtyä vähän useammin kuin aikaisempina vuosina, ja treenitehoja on helppo muutella samantien tulosten perusteella.

Eilen oli taas se päivä, kun sain laittaa päälle traineriajeluille pyhitetyt kauhtuneimmat pyöräilyshortsini, topin ja hikipannan. Traineri on meillä saunassa, jossa onneksi saa myös ikkunan auki. Ohjelmassa oli minuutin vetoja tietyllä teholla ja kadenssilla. Parhaimmillaan ajaminen tuntui melkein peliltä, kun ensin piti löytää paras mahdollinen välitys ja sitten jaksaa ylläpitää vähintään samaa tehoa ja kadenssia kymmenen vedon ajan. Nautin joka hetkestä!

Tässä maisemassa pari kertaa viikossa.

Trainerillä kuuntelen aina musiikkia kuulokkeilla. Netflixin katsomista olen kokeillut, mutta jotenkin musiikin kuuntelu ja wattien, kadenssin ja sykkeen tuijottaminen sopii minulle paremmin. Ainakin keskittyminen on helpompaa ja musiikista saa kivasti lisää virtaa. Missään muualla en enää voi sitä niin kovalla luukuttaakaan.

Jännityksellä odotan kyllä kevättä, kun pääsen kokeilemaan, miten wattien mukaan ajaminen onnistuu maantiellä. Maltanko ajaa ylämäet tarpeeksi hiljaa? Jaksanko polkea tarpeeksi alamäissä? Miten porukkalenkkien käy - ajavatko kaikki vain omia wattimittareitaan tuijottaen vai onnistuuko yhteislenkkeily edelleen?