Sunnuntai-aamuna meillä oli kello soimassa seitsemän maissa, jotta ehtisimme pyörälenkille ennen taloyhtiön talkoiden alkamista. Yhtiössämme on vain kuusi asuntoa, ja talkoihin on sellainen ihan positiivinen pikku pakko osallistua. Ajelimme siis Peten kanssa Bemböleen ja sieltä Tour de Helsingin reittiä Velskolaan ja Lepsämään, kunnes käännyimme takaisin ja ajoimme samaa reittiä takaisin. Keli oli mitä parhain pyöräilemiseen, ja varsinkiin ajaessamme kotiinpäin tuli paljon muita pyöräilijöitä vastaan. Kunnarlantiellä on asfaltti jo aika huonossa kunnossa. Kahdestaan siinä on vielä ihan ok ajella, mutta Tour de Helsingissä pitää olla siellä varovainen, jos ei railoja sitä ennen korjata.
Kotiin tultuamme kävin vielä 15 minuutin lyhyellä lenkillä. Just ja just ehdin käydä suihkussa ja syödä pari leipää ennen talkoiden alkua. Kamala nälkä ehti tulla siinä kukkapenkkejä kitkiessä, ja kun ruokailun aika koitti, söin vuoden todennäköisesti ainoan makkaran. Ihan hyvää se oli, mutta kyllä se yksi silti minulle riittää.
maanantai 23. toukokuuta 2011
lauantai 21. toukokuuta 2011
Kotikuntopiiri
Eilen oli taas kiire päivä, kun aamulla kävin uimassa Stadikalla, päivällä lounaslenkillä ja ajelin vielä tyämatkafillarilla kolmisenkymmentä kilsaa. Normaalin työmatkan lisäksi ajoin töistä Uunisaareen ja sieltä rantoja pitkin Länsiväylän viertä kotiin. Mahtava keli olli uida, juosta ja pyöräillä. Töölönlahdella oli lenkin aikaan juuri alkamassa joku yritysmaratonviesti. Juttelimme lenkkikaverien kanssa, että ensi vuonna olisi siihen tosi kiva osallistua. Iltasella piti Espalla ja Kauppatorin liepeillä varoa kuvia ottavia turisteja, heitä oli todella paljon liikkeellä. Taitaa kaupungissa olla jotain risteilyaluksia.
Heltri cupin duathlon ajettiin tänään Kuusijärvellä, ja olin siellä toimitsijana. Pääsin sentään itsekin liikkumaan, kun tein kotikuntopiirin illalla. Alkuun ja loppuun lisäsin vähän pitoja.
Heltri cupin duathlon ajettiin tänään Kuusijärvellä, ja olin siellä toimitsijana. Pääsin sentään itsekin liikkumaan, kun tein kotikuntopiirin illalla. Alkuun ja loppuun lisäsin vähän pitoja.
 |
| Pienen alkuhässäkän jälkeen Pete sai tietotekniikan tukemaan harjoittelua. |
 |
| Selkäliike |
 |
| Päkiähyppy |
torstai 19. toukokuuta 2011
Jeah - urheilua työajalla!
Kaikissa hyvissä projekteissa on aina kick-off, ja töissä pääsin mukaan yhteen hyvään projektiin. Kerrankin oli minulle mieleinen ohjelma kick-offissa: melontaa Vuosaaressa. Ajelimme bussilla melkein suoraan rantaan, puimme päälle kaikki tarvittavat releet ja meloimme Malkasaareen kahvittelemaan. Vastatuuli oli melko kova, sadetta ripsi niskaan, kajakki keinui aalloilla ja välillä tuntui, etten päässyt eteenpäin. Vähän samanlainen fiilis oli kuin talvipyöräilyssä, että olosuhteet ovat mitä ovat mutta tässä sitä vaan mennään ja mahtavalta tuntuu. Kahvittelun jälkeen meloimme saman matkan myötätuuleen, mikä tuntui paljon helpommalta ja vauhdikkaammalta. Aktiivista melonta-aikaa kertyi noin tunti.
Selkä ei ollut melonnasta moksiskaan, pikemminkin tuntui että vatsa- ja selkälihaksia tuli harjoitettua ihan optimaalisella tavalla kun koko yläkroppa piti saada liikkeeseen. Varmasti lähden uudelleen melomaan, niin kiva oli ensikosketus tähän lajiin. Taas yksi uusi juttu, jota olisi kiva tehdä koko perheen kesken.
Selkä ei ollut melonnasta moksiskaan, pikemminkin tuntui että vatsa- ja selkälihaksia tuli harjoitettua ihan optimaalisella tavalla kun koko yläkroppa piti saada liikkeeseen. Varmasti lähden uudelleen melomaan, niin kiva oli ensikosketus tähän lajiin. Taas yksi uusi juttu, jota olisi kiva tehdä koko perheen kesken.
keskiviikko 18. toukokuuta 2011
Kehitystä
Liityin Helsinki Triathloniin reilu vuosi sitten aavistamatta yhtään etukäteen kuinka paljon iloa ja hyötyä siitä olisi. Olin joutunut jättämään juoksemisen ja aloittanut uintitekniikan opettelun muutama kuukausi aikaisemmin. Heltrin kautta olen ennenkaikkea tutustunut moniin todella mukaviin ihmisiin, oppinut paljon treenailusta ja päässyt mukaan hienoihin yhteistreeneihin, seuran harjoituskisoihin ja jo parillekin leirille.
Nyt kun olen vuoden päivät treenaillut, olen pikkuhiljaa alkanut kiinnittää yhä enemmän huomiota siihen mitä ja miten harjoittelen. Kun niitä harjoitustunteja nyt kertyy, olisi kiva tietää tekevänsä oikeita asioita. Ostin Joe Frielin kirjan, tilasin hänen Twitter-feedinsä ja selailin ulkomaisia harjoitustietoutta pullistelevia nettisivustoja mutta en kaikesta saatavilla olevasta tiedosta huolimatta (tai ehkä juuri sen vuoksi) ole päässyt harjoitteluohjelman suunnittelussa eteenpäin. Niipä pyysin apua Jupikselta, joka ilokseni suostui auttamaan sekä minua että Peteä. Yhteistyö on vasta alussa ja hakee vielä muotoaan, mutta olen varma, että se on meille molemmille tosi hyvä juttu!
Eilen ohjelmassa oli 40 minuutin rauhallinen juoksu, ja kävimmekin Laajalahden luonnonsuojelualueella juoksemassa polkuja ja pitkospuita. Selälle on tainnut viime päivien aikana tulla liikaa rasitusta ja se kipeytyi illalla. Tänään oli vähän vaikea istua koko päivä koneen äärellä, ja päätinkin siksi pitää tänään lepopäivän. Pyöräilemäänkään en voi mennä, kun kypärä on hajonnut. En yhtään tiedä, missä vaiheessa sen olen johonkin kolauttanut, mutta pala irtosi enkä vielä ole ehtinyt hankkia uutta.
Kaiken kukkuraksi jääkaappimme termostaatti hajosi, ja vain sen kaksi alinta laatikkoa pysyy jotenkuten viileänä. Korjaaja kävi sitä jo perjantaina katsomassa, mutta ei voinut korjata sitä paikan päällä. Kaappi pitää viedä pajalle pariksi viikoksi, ja siksi aikaa saamme toivottavasti varakaapin. Vielä ei ole korjausliikkeestä mitään kuulunut, toivottavasti eivät ole meitä unohtaneet ja tulevat hakemaan kaapin piakkoin. Siihen saakka meillä käydään joka päivä kaupassa ja ruokavalikoima on normaalia rajatumpi.
Täällä siis istun nälissäni kotona enkä pääse treenaamaan, vaikka mieli tekisi. Ja loppuun hymiö.
Nyt kun olen vuoden päivät treenaillut, olen pikkuhiljaa alkanut kiinnittää yhä enemmän huomiota siihen mitä ja miten harjoittelen. Kun niitä harjoitustunteja nyt kertyy, olisi kiva tietää tekevänsä oikeita asioita. Ostin Joe Frielin kirjan, tilasin hänen Twitter-feedinsä ja selailin ulkomaisia harjoitustietoutta pullistelevia nettisivustoja mutta en kaikesta saatavilla olevasta tiedosta huolimatta (tai ehkä juuri sen vuoksi) ole päässyt harjoitteluohjelman suunnittelussa eteenpäin. Niipä pyysin apua Jupikselta, joka ilokseni suostui auttamaan sekä minua että Peteä. Yhteistyö on vasta alussa ja hakee vielä muotoaan, mutta olen varma, että se on meille molemmille tosi hyvä juttu!
Eilen ohjelmassa oli 40 minuutin rauhallinen juoksu, ja kävimmekin Laajalahden luonnonsuojelualueella juoksemassa polkuja ja pitkospuita. Selälle on tainnut viime päivien aikana tulla liikaa rasitusta ja se kipeytyi illalla. Tänään oli vähän vaikea istua koko päivä koneen äärellä, ja päätinkin siksi pitää tänään lepopäivän. Pyöräilemäänkään en voi mennä, kun kypärä on hajonnut. En yhtään tiedä, missä vaiheessa sen olen johonkin kolauttanut, mutta pala irtosi enkä vielä ole ehtinyt hankkia uutta.
Kaiken kukkuraksi jääkaappimme termostaatti hajosi, ja vain sen kaksi alinta laatikkoa pysyy jotenkuten viileänä. Korjaaja kävi sitä jo perjantaina katsomassa, mutta ei voinut korjata sitä paikan päällä. Kaappi pitää viedä pajalle pariksi viikoksi, ja siksi aikaa saamme toivottavasti varakaapin. Vielä ei ole korjausliikkeestä mitään kuulunut, toivottavasti eivät ole meitä unohtaneet ja tulevat hakemaan kaapin piakkoin. Siihen saakka meillä käydään joka päivä kaupassa ja ruokavalikoima on normaalia rajatumpi.
Täällä siis istun nälissäni kotona enkä pääse treenaamaan, vaikka mieli tekisi. Ja loppuun hymiö.
 |
| Kumisee tyhjyyttään. Ja on lämmin. |
sunnuntai 15. toukokuuta 2011
Leireilyä
Torstain kirjoitus kommentteineen on näköjään edelleen hävyksissä. Blogger on lupaillut Twitterissä palauttavansa kaikki postaukset kommentteineen tämän viikonlopun aikana, eli kaipa se sieltä joskus esille pullahtaa.
Perjantaina jätimme lapset ensimmäistä kertaa yöksi kahdestaan kotiin ja lähdimme Vierumäelle Heltrin kevätleirille. Lapset olivat vain yhden yön kahdestaan ja menivät lauantaina papalle yökylään. Kamala ruuhka oli Kehä ykkösellä, mutta ehdimme nippanappa majoittua Ilkkaan ennen 17.30 alkanutta juoksutekniikkatreeniä. Alkuun tehtiin polvennostokävelyä, pakarajuoksua ja kaikkea muuta tuttua, lopussa vähän vaikeampia juttuja eli kuopsauksia ja konkkausta. Konkkauksessa hypitään yhdellä jalalla niin, että jalka osuu ilmassa pakaraan. Melkein mahdotonta minulle, joka toinen onnistui jotenkuten toisella jalalla, toisella ei mitään tekoa.
Tekniikkatreenin jälkeen juostiin conconi-testi. Vauhtia lisättiin aina joka kierroksella (400 m), ja sykkeet huudettiin aikaa ottavalle kaverille. Vaikka juoksinkin hitaamman alkuvauhdin ryhmässä, vauhti taisi olla minulle sittenkin liikaa. Jaksoin juosta viisi kierrosta, enkä oikein saanut testituloksesta mitään selville. Illalla testin purkutilaisuudessa kiisteltiin siitä, selviääkö testin avulla aerobinen vai anaerobinen kynnys ja kuinka luotettava tämä menetelmä nyt oikeastaan onkaan. Minulle selvisi ainakin, että juoksuvauhtini on tuossa porukassa hidas, ja että nopeasti alkaa puuskututtamaan. Se oli tietenkin positiivista, että ylipäätään pystyin juoksemaan.
Lauantaina osallistuin kokeneiden uimarien harjoitukseen heti aamusta. Vähän mietin, riittääkö vauhti kokeneiden ryhmään, mutta hyvinhän se riitti se kun uin laitimmaisella, hitaampien radalla. Uimme Kristan tekemää monipuolista ohjelmaa yhteensä 4200 metriä. Uinti päättyi 6x25 sprintteihin, jotka uitiin pareittain täysiä. Parini oli seurakaveri, jonka kanssa nousimme samaan aikaan järvestä jo Kiskossa viime vuonna. Kiva vauhtitreeni.
Ennen lounasta ohjelmassa oli luento pyörän huollosta. Kaikki hommat ovat sellaisia, että niistä voisi itsekin selvitä, ja Youtubesta löytyy kuulemma tosi hyviä videoita. Saas nähdä pystynkö huoltamaan pyörää itse. Ainakin osaan pitää sen jo puhtaana.
Iltapäivällä meillä oli sama pyörä-juoksu -treeni kuin viimekin vuonna; pyörällä maantiellä 30 minuuttia, juoksua radalla 10 minuuttia kolme kertaa. Tänä vuonna tuuli oli lähtiessä vastainen, ja harjoitus tuntui mukavalta. Kovaa meni pyöriä taas ohi mennessä ja tullessa, mutta pystyin taas juoksemaan ne kymmenminuttiset pyöräilyjen välissä. Kädet tuppasivat tippumaan, yritin keskittyä niihin.
Illalla oli vielä luento intervalliharjoittelusta ja venyttelyjä, sen jälkeen olinkin jo ihan valmis lähtemään nukkumaan.
Tänään sunnuntaina kävin parin seurakaverin kanssa avaamassa avovesiuintikauden. Vaikea arvioida uitua matkaa, ehkäpä noin 250 metriä uitiin 18 minuutissa. Märkäpuvun ja neopreenihatun lisäksi minulla oli myös neopreenisukat ja ne olivat loistavat; pysyivät hyvin jalassa ja pitivät ne lämpiminä. Alussa oli taas tosi vaikea puhaltaa ilmaa veteen, liekö joku primitiivireaktio kun se oli niin kamalan kylmää. Kaikkeen tottuu tai ainakin turtuu.
Uinnin jälkeen olikin jo kiire lähteä maantieajelulle. Lähdimme Peten kanssa 25 km/h-ryhmään ajamaan 90 kilsan lenkkiä. Välillä käytiin kaffella ja pari muutakin pysähdystä tehtiin. Sports Trackerin mukaan keskari oli vajaat 24, mutta Peten pyörän mittarin mukaan se oli jopa 25,3. Ehkä jotain epätarkkuutta pysähdysten yhteydessä? Pyöräileminen oli ihan mahtavaa, kun päästiin Jaalan ohi ja ajamaan Heinolan suuntaan tasaiselle hyvälle asfaltille myötätuuleen. Tuuli suhisee korvissa, ja jalat pyörivät, pyörä hyrisee. Ylämäissä sitten tietysti tuntuivat eiliset juoksut ja ajelut. Pyöräilyn jälkeen juoksimme pari kilsaa radalla. Yllättävän helpolta tuntui juoksu.
Nyt on kroppa kyllä saanut sellaiset määrät uutta ärsykettä, että superkompensaatiota voi odotella lepäillen ainakin päivän tai ehkä kaksi.
Perjantaina jätimme lapset ensimmäistä kertaa yöksi kahdestaan kotiin ja lähdimme Vierumäelle Heltrin kevätleirille. Lapset olivat vain yhden yön kahdestaan ja menivät lauantaina papalle yökylään. Kamala ruuhka oli Kehä ykkösellä, mutta ehdimme nippanappa majoittua Ilkkaan ennen 17.30 alkanutta juoksutekniikkatreeniä. Alkuun tehtiin polvennostokävelyä, pakarajuoksua ja kaikkea muuta tuttua, lopussa vähän vaikeampia juttuja eli kuopsauksia ja konkkausta. Konkkauksessa hypitään yhdellä jalalla niin, että jalka osuu ilmassa pakaraan. Melkein mahdotonta minulle, joka toinen onnistui jotenkuten toisella jalalla, toisella ei mitään tekoa.
Tekniikkatreenin jälkeen juostiin conconi-testi. Vauhtia lisättiin aina joka kierroksella (400 m), ja sykkeet huudettiin aikaa ottavalle kaverille. Vaikka juoksinkin hitaamman alkuvauhdin ryhmässä, vauhti taisi olla minulle sittenkin liikaa. Jaksoin juosta viisi kierrosta, enkä oikein saanut testituloksesta mitään selville. Illalla testin purkutilaisuudessa kiisteltiin siitä, selviääkö testin avulla aerobinen vai anaerobinen kynnys ja kuinka luotettava tämä menetelmä nyt oikeastaan onkaan. Minulle selvisi ainakin, että juoksuvauhtini on tuossa porukassa hidas, ja että nopeasti alkaa puuskututtamaan. Se oli tietenkin positiivista, että ylipäätään pystyin juoksemaan.
Lauantaina osallistuin kokeneiden uimarien harjoitukseen heti aamusta. Vähän mietin, riittääkö vauhti kokeneiden ryhmään, mutta hyvinhän se riitti se kun uin laitimmaisella, hitaampien radalla. Uimme Kristan tekemää monipuolista ohjelmaa yhteensä 4200 metriä. Uinti päättyi 6x25 sprintteihin, jotka uitiin pareittain täysiä. Parini oli seurakaveri, jonka kanssa nousimme samaan aikaan järvestä jo Kiskossa viime vuonna. Kiva vauhtitreeni.
Ennen lounasta ohjelmassa oli luento pyörän huollosta. Kaikki hommat ovat sellaisia, että niistä voisi itsekin selvitä, ja Youtubesta löytyy kuulemma tosi hyviä videoita. Saas nähdä pystynkö huoltamaan pyörää itse. Ainakin osaan pitää sen jo puhtaana.
Iltapäivällä meillä oli sama pyörä-juoksu -treeni kuin viimekin vuonna; pyörällä maantiellä 30 minuuttia, juoksua radalla 10 minuuttia kolme kertaa. Tänä vuonna tuuli oli lähtiessä vastainen, ja harjoitus tuntui mukavalta. Kovaa meni pyöriä taas ohi mennessä ja tullessa, mutta pystyin taas juoksemaan ne kymmenminuttiset pyöräilyjen välissä. Kädet tuppasivat tippumaan, yritin keskittyä niihin.
Illalla oli vielä luento intervalliharjoittelusta ja venyttelyjä, sen jälkeen olinkin jo ihan valmis lähtemään nukkumaan.
Tänään sunnuntaina kävin parin seurakaverin kanssa avaamassa avovesiuintikauden. Vaikea arvioida uitua matkaa, ehkäpä noin 250 metriä uitiin 18 minuutissa. Märkäpuvun ja neopreenihatun lisäksi minulla oli myös neopreenisukat ja ne olivat loistavat; pysyivät hyvin jalassa ja pitivät ne lämpiminä. Alussa oli taas tosi vaikea puhaltaa ilmaa veteen, liekö joku primitiivireaktio kun se oli niin kamalan kylmää. Kaikkeen tottuu tai ainakin turtuu.
Uinnin jälkeen olikin jo kiire lähteä maantieajelulle. Lähdimme Peten kanssa 25 km/h-ryhmään ajamaan 90 kilsan lenkkiä. Välillä käytiin kaffella ja pari muutakin pysähdystä tehtiin. Sports Trackerin mukaan keskari oli vajaat 24, mutta Peten pyörän mittarin mukaan se oli jopa 25,3. Ehkä jotain epätarkkuutta pysähdysten yhteydessä? Pyöräileminen oli ihan mahtavaa, kun päästiin Jaalan ohi ja ajamaan Heinolan suuntaan tasaiselle hyvälle asfaltille myötätuuleen. Tuuli suhisee korvissa, ja jalat pyörivät, pyörä hyrisee. Ylämäissä sitten tietysti tuntuivat eiliset juoksut ja ajelut. Pyöräilyn jälkeen juoksimme pari kilsaa radalla. Yllättävän helpolta tuntui juoksu.
Nyt on kroppa kyllä saanut sellaiset määrät uutta ärsykettä, että superkompensaatiota voi odotella lepäillen ainakin päivän tai ehkä kaksi.
keskiviikko 11. toukokuuta 2011
Lepoa
Tiistaista on tullut minulle tosi aktiivinen liikuntapäivä. Vielä toukokuun loppuun saakka jatkuu työpaikalla aamupilates, sen jälkeen aion käydä pari kertaa saman ohjaajan tunnilla Kruunuhaassa hot-pilateksessa perjantai-aamuisin seitsemältä. Ennen pilatesta ehdin tehdä pari penkkipunnerrussarjaa (pelkällä tangolla) ja selkäjumpan. Puolitoista tuntia vierähti salilla ja pilateksessa, ja työmatkapyöräilyt vielä päälle. Tein reittiennätyksen, tunti ja kolme minuuttia edestakaisin. Kevyesti kulki t-paidassa ja shortseissa.
Illemmalla kävimme Peten kanssa uimassa Mäkelänrinteessä. Samalle radalle pulahti muuten se vaalea kaveri, jonka lämmittely viime viikolla kiinnitti tehokkaasti huomiomme. Sama kuvio jatkui tälläkin viikolla, eikä hänen saapumisensa jäänyt nytkään huomiotta. Sopuisasti mahduimme tietenkin samalle radalle kaikki kolme.
Tänään keskiviikkona olen pitänyt lepopäivän, kun pitää kerätä voimia Vierumäen-leiriä varten. Ihan mahtava viikonloppu tulossa!
Illemmalla kävimme Peten kanssa uimassa Mäkelänrinteessä. Samalle radalle pulahti muuten se vaalea kaveri, jonka lämmittely viime viikolla kiinnitti tehokkaasti huomiomme. Sama kuvio jatkui tälläkin viikolla, eikä hänen saapumisensa jäänyt nytkään huomiotta. Sopuisasti mahduimme tietenkin samalle radalle kaikki kolme.
Tänään keskiviikkona olen pitänyt lepopäivän, kun pitää kerätä voimia Vierumäen-leiriä varten. Ihan mahtava viikonloppu tulossa!
maanantai 9. toukokuuta 2011
Kisasuunnitelmia
Päätin sittenkin jättää lähtemättä Pirkan pyöräilyyn kesäkuun alussa, kun aloin miettiä reissuun liittyviä yksityiskohtia: Tampereelle olisi pitänyt lähteä jo lauantaina ja jäädä hotelliin yöksi tai sitten anivarhain sunnuntai-aamuna. Poikamme on ko. viikon leirillä, ja palaa kotiin lauantaina, 16. syntymäpäivänään. Tuntuu vähän liian hankalalta ja epäsopivalta se Tampereen reissu juuri sinä viikonloppuna. Pitkä lenkki on kuitenkin paljon helpompi ajaa joko täällä Espoossa tai mökillä, eikä silloin tarvitse istua autossa montaa tuntia.
Lauantaina kävimme lasten kanssa kannustamassa Peteä Helsinki City Runilla. Juoksu meni lähes minuutilleen kuten Pete oli kaavaillutkin, loppuaika oli 1.48 ja osia. Onnittelut mahtavasta juoksusta oppimiehelle!
Heti HCR:n jälkeen lähdimme ajamaan mökille. Pysähdyimme Lohjan ABC:llä ruokaostoksilla, kun emme halunneet jättää ruokakasseja moneksi tunniksi lämpimään autoon odottamaan. Kaikkea löytyi, ja porukkaa riitti kuten siellä aina.
Eilen kävimme Peten kanssa yhdessä lenkillä, ja yritin kovasti opetella uutta juoksutyyliä. Juoksimme 6-7 kilsaa, 42 minuuttia. Ihan tarkkaa lukemaa minulla ei ole, kun olin niin viikonloppumoodissa että kännykkä unohtui. Sykemittaristakaan ei ollut kamalasti iloa, kun se tilttasi kesken matkan. Lukemat vain jämähtivät, eikä kellokaan enää käynyt. Tämä taisi olla jo kolmas kerta, kun niin käy. Pete kyllä pari kertaa huomautti minulle niistä käsistä että isompaan koukkuun vaan. Uusi juoksutyyli tuntui aktiivisemmalta ja askel sopivan lyhyeltä. Juoksu tuntui pohkeissakin eri tavalla kuin aikaisemmin.
Päivän kruunasi tyttäreni leipoma, todella maukas äitienpäiväkakku. Kakun syömisessä auttoivat myös oma äitini miehineen ja mökkinaapurit. Niin herkkua oli, että kaikki meni!
Lauantaina kävimme lasten kanssa kannustamassa Peteä Helsinki City Runilla. Juoksu meni lähes minuutilleen kuten Pete oli kaavaillutkin, loppuaika oli 1.48 ja osia. Onnittelut mahtavasta juoksusta oppimiehelle!
 |
| Kannustusjoukot |
 |
| 5179 on Pete. |
Eilen kävimme Peten kanssa yhdessä lenkillä, ja yritin kovasti opetella uutta juoksutyyliä. Juoksimme 6-7 kilsaa, 42 minuuttia. Ihan tarkkaa lukemaa minulla ei ole, kun olin niin viikonloppumoodissa että kännykkä unohtui. Sykemittaristakaan ei ollut kamalasti iloa, kun se tilttasi kesken matkan. Lukemat vain jämähtivät, eikä kellokaan enää käynyt. Tämä taisi olla jo kolmas kerta, kun niin käy. Pete kyllä pari kertaa huomautti minulle niistä käsistä että isompaan koukkuun vaan. Uusi juoksutyyli tuntui aktiivisemmalta ja askel sopivan lyhyeltä. Juoksu tuntui pohkeissakin eri tavalla kuin aikaisemmin.
Päivän kruunasi tyttäreni leipoma, todella maukas äitienpäiväkakku. Kakun syömisessä auttoivat myös oma äitini miehineen ja mökkinaapurit. Niin herkkua oli, että kaikki meni!
 |
| Leipoja ja kakku. |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)