torstai 23. tammikuuta 2014

Jotain superia sentään

Ei tullut testistä ihan sellaisia tuloksia kuin olisin halunnut. Sykerajat putosivat melkein 10 pykälää, mutta vauhdit pysyvät lähes samoina. Testaaja kertoi, että tulokset ovat hieman epätasapainossa, ja niissä on viitteitä ylirasitustilasta. Kerroin, että viimeiset pari viikkoa olen treenannut melko kovaa, ja hän puolestaan kertoi että ylirasitustilan syntymiseen voi mennä kuukausia. Kyse ei siis välttämättä ole vain parista viime viikosta. Testiin mennessäkään minulla ei ollut mitenkään erityisen hyvä olo, vaan tunsin itseni vähän väsyneeksi.

Ihan ensimmäiseksi täytin lomakkeen, jossa kyseltiin kaikenlaista terveydentilaani liittyvää. Seuraavaksi otettiin lepo-EKG. Lääkäri tsekkasi sydänsähkökäyrän, eikä siinä ollut mitään ihmeellisyyksiä. Kaksi erilaista testivaihtoehtoa oli esillä keskustelussa lääkärin kanssa: suora juoksutesti ja kliininen pyöräergometritesti ekg-mittauksella. Lyhyen keskustelun jälkeen päädyin tekemään suoran juoksutestin. Pyörätesti olisi varmaankin tehty, jos lepo-EKG:ssä olisi ollut jotain poikkeavuuksia. Olisin voinut pitää kiinni myös alkuperäisestä suunnitelmasta ajaa ensin pyörällä ja juosta vasta sitten, mutta aikakin olisi siinä voinut käydä vähiin.

Astuin isolle juoksumatolle, ja sitten kiinniteltiin valjaat päälle ja maski tiiviisti päähän. Samalla sovittiin käsimerkeistä, sillä maskin läpi puhuminen ei onnistu. Lopulta matto lähti liikkeelle ja siinä sitä sitten rimpuiltiin. Kullakin vauhdilla juostiin aina kolme minuuttia. Kahden minuutin jälkeen minulle kerrottiin kulloinenkin vauhti ja syke. Kolmen minuutin kuluttua matto pysäytettiin ja sormenpäästäni otettiin pieni verinäyte laktaattimittausta varten. Samalla nostettiin aina myös maton vauhtia. Sydäntä seurattiin kahdella piuhalla, kun kunnon EKG:ssä niitä on yhteensä 12. Tsemppasin ja tsemppasin kunnes 21 minuutin jälkeen en enää jaksanut aloittaa uudella vauhdilla ja testi päättyi siihen. Tuntui vähän mahalaskulta. 

En ole vielä saanut tuloksia kirjallisesti, mutta juoksin nyt matalammilla sykkeillä samoja vauhteja kuin Pajulahdessa. En kuitenkaan jaksanut samaan maksimiin sykkeissä tai vauhdissakaan kuin silloin ja sekä aerobinen että anaerobinen kynnys jäivät alemmaksi. Lisäksi sykkeessä tapahtui testin alussa ihmeellinen hypähdys, kun syke nousi muutamaksi sekunniksi lähelle kahtasataa ja palasi taas pian takaisin normaalitasoon. Lääkäri kertoi kyseessä olevan eteisperäinen superventrikulaarinen takykardia, jolle on ominaista ajoittain ilmaantuva hyvin tiheä syke. Tämä ei ymmärtääkseni komeasta nimestään huolimatta ole kovinkaan vaarallista, enkä itse tuntenut sitä lainkaan.

Sydänhommelit jatkuvat nyt niin, että varaan itselleni ajan pitkäaikais-EKG -seurantaan. Siinä pitää noin vuorokauden ajan kannella mukana pientä laitetta, joka tallentaa EKG:n lääkärin analysoitavaksi. 

Kuntotestiin kuului myös InBody-kehon koostumusmittaus, josta jäi päällimmäisenä mieleen rasvaprosentin lähes viiden prosentin tippuminen! Testausmenetelmälläkin voi tietysti olla vaikutusta, kun Pajulahdessa rasvan määrä mitattiin niillä kamalilla pihdeillä.

Testiin sisältyi myös verikoe ja tavallinen keuhkojen toimintakoe, spirometria. Verikokeiden tuloksia en vielä saanut. mutta spirometria-mittauksessa oli jotain outoa tukkoisuutta. Uloshengitys ei kulkenut ihan niin kuin olisi pitänyt. Lääkäri aavisteli sen ehkä olevan jotain astman tapaista. Toisaalta hengitysteitä avaava lääkekään ei parantanut tulosta. Olin astmatesteissä Iho- ja allergiasairaalassa noin vuosi sitten, ja slloin sain terveen paperit.

Vähän jobin postia tuli siis tänään, mutta onneksi ei mitään hälyttävää kuitenkaan. Kevennän nyt harjoittelua vähäksi aikaa ja odottelen mielenkiinnollla pitkäaikais-EKG -tutkimusta ja sen tuloksia. Ehkä tuota astma-asiaakin pitäisi vähän uudelleen kopaista; vähintään pyytää vuoden takaiset mittaustulokset Urheilulääkäriasemalle verrattavaksi tämänpäiväisiin.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti