Uintikurssilla

Olipas kiva se vapaauinnin tekniikkakurssin eka oppitunti tänään. Ensimmäinen iloinen yllätys oli se, että kotisohvalta altaaseen oli vain 20 minuutin matka. Ope on ranskalainen nuorimies, joka puhuu ihan hyvää englantia ja jonkin verran myös suomea. Meitä kurssilaisia oli yhteensä 6, viisi naista ja yksi mies. Ihan kiva ryhmä. Nyt ekalla tunnilla opettelimme hengitystä, pään asentoa sekä käsien liikettä. Mukavaa oli ja lähes kaikki asia ihan uutta. Periaate oli se, että jokaisella altaanmitalla keskityttiin vain yhteen asiaan, eikä siinä enempää olisi pystynytkään...

Yritän ehtiä treenaamaan itsekseni ainakin kerran ennen ensi keskiviikkoa. Nyt tuntuu siltä, että uiminen voisi sittenkin olla ihan kivaa. Kurssin yksi parhaista puolista on se, että saa uida rauhassa eikä tarvitse väistellä toisia koko ajan kuten yleensä täydessä hallissa.

Muutenkin olin tänään aktiivinen; pyöräilin töihin ja kampaajalle yhteensä 22 km. Pyöräreissulla kampaajalle näppäsin nämä kuvat:

Vähän positiivisempaa

Aamulla kävin taas työpaikkalääkärillä seurantakäynnillä. Selkä on parantunut hyvin, ja näillä näkymin tämä oli viimeinen lääkärikäynti tämän vaivan tiimoilta. Lääkkeitä on vielä reiluksi kuukaudeksi. Opiaattijohdannaisten kipulääkkeiden pitkäaikainen käyttö minua kyllä mietityttää, ja kysyinkin siitä. Ohjeen mukainen käyttö kivun hoitamiseen ei kuulemma voi aiheuttaa riippuvuutta ja kipua pitää hoitaa, ettei se kroonistu. Otan särkylääkkeitä vain tarvittaessa, ja toistaiseksi niitä on tarvittu melkein joka päivä.

Kipu ei tunnu enää ihan akillesjänteessä saakka, vaan lähinnä pohkeessa ja reidessä. Viimeisten päivien aikana viiltävää, ohimenevää kipua on tuntunut myös selässä. Todennäköisesti se on samaan vammaan liittyvää välilevykipua ja paranee tässä pikkuhiljaa.

Tämän vuoden juoksut on kuitenkin juostu. Nyt kun se tuli lopullisesti selväksi, aloin miettiä, miten sitä saisi liikuttua itsensä hikeen jollain muulla tavalla. Koska uintia on muutenkin suositeltu, ilmoittauduin tänään vapaauinnin tekniikkakurssille Tapiolan uimahalliin. Kurssi sisältää neljä kokoontumista peräkkäisinä keskiviikkoina ja alkaa jo ylihuomenna. Koulun muutamaa liikuntatuntia huolimatta en ole koskaan saanut opastusta uintitekniikassa. Ehkäpä tämä kurssi saa minut vihdoinkin innostumaan uinnistakin... Ainakin nyt on pakko mennä neljä kertaa hallille.

Lääkäri suositteli myös MBT-kenkiä. Kävinkin ostamassa sellaiset Stockalta (Chapa GTX), ja pitihän niitä heti kokeilla. Teimme Peten kanssa pienen 30 minuutin iltalenkin lähimaastoissa. Kivalta tuntui meno, täytyy vielä huomenna kysyä fysioterapeutti-Teijalta niistä mielipidettä. Otan ohjelmaan tästä lähtien säännölliset kävelylenkit, kun en juoksemaankaan pääse.

Ei onnistunut

Kausi päättyi lässähtäen keskeytykseen Espoon Rantamaratonilla. Kaikki oli hyvin, tankkaus ok, keli loistava mutta noin kahdenkympin kohdalla tiesin että neljä tuntia ei mene tänään rikki. Jaloista kaikki voima rupesi olemaan kateissa ja sitten pikkuhiljaa rupesi juoksu vaan hyytymään. Ihmeellisesti sattui etureisien yläosaan, se oli uusi tuntemus.

Raukkamaisesti sitten päätin että olkoon saatana ja juoksin Haukilahteen missä tiesin että Puoliso on kannustamassa. Mentiin sitten vaan kahville ja homma oli siinä.

Kun ainoa syy miksi olin mukana oli tuo neljän tunnin alitus kun HCM:llä meni 27 sekuntia yli, niin näin sitten päätin. Kai sitä olisi maaliin päässyt mutta olisi ollut tosi vaikeaa ja toipumiseen olisi mennyt kauan. Seli seli plääh.

Nyt on juoksut ohi vähäksi aikaa, ainakaan ei ole mitään tavoitteita asetettuna. Mutta vielä se neljä tuntia menee ali vaikka henki lähtis. Ensi vuonna, tai sitten joskus myöhemmin...

Seitsemän viikkoa juoksematta

Tänään on seitsemän viikkoa täynnä tätä selkäkipuilua. Katsoin just treenikalenteria, ja viime viikollekin olin joskus aikaisempina viikkoina merkannut lenkkejä. Taisi olla silloin, kun vielä ajattelin ehtiväni kuntoutua juoksemaan Kankaanpään maratonin. No, se suunnitelma ei toteutunut.

Äsken pyöräilin Peten viimeistelylenkkiseurana 6,5 km. Mankkaan kaatopaikan ympäristöön on tulossa tosi hienoja uusia kävelyteitä. Koko alueen pitäisi olla valmiina joulukuussa 2009. Toivottavasti olen jo silloin juoksukunnossa.

Sunnuntaina pääsen sitten huoltohommiin Rantamaratonille, kun Pete lähtee alittamaan neljää tuntia. Aurinkoa ja +18 astetta on luvassa, eli tosi hyvä juoksukeli. Vain kova tuuli aiheuttaa kysymysmerkkejä.

Eilen kävimme Peten kanssa tutustumassa Picasson näyttelyyn Ateneumissa. Olipas upeita, hengästyttävän mahtavia töitä! Esillä on loppiaiseen saakka 200 teosta Picasson uran eri vaiheilta. Kannattaa käydä!

Salossa ja sienessä

Kävimme tänään Salossa torikahveilla. Nelli on turnauksessa Seinäjoella ja Atella on mökkiseurana hyvä kaverinsa Masi. Atte ja Masi saivat hienot Autoliiton ilmapallot, jotka lähettivät taivaalle. Niiden perään katselimme pitkään, kunnes emme enää erottaneet palloja taivaalta. Missäköhän lienevät nyt?

Ostin Anttilasta Komisario Morsen kaksi ensimmäistä tuotantokautta. Se on kyllä ihan ehdottomasti yksi parhaista tv-ohjelmista, joita olen koskaan seurannut. Ihana aksentti, hienot maisemat ja interiöörit. Silloin kun sarja aikoinaan tuli telkkarista, piti kaikkien muiden olla hipihiljaa, jotta sain katsella sitä rauhassa.

Salon-retken jälkeen kävimme Peten kanssa sienimetsässä. Lähinnä suppilovahveroita löytyi tällä kertaa. Teimme niistä kastikkeen lohelle, sienipiirakan ja vielä jäi vähän pakkaseenkin laitettavaksi.

Selkä (tai siis jalka, jonne kipu säteilee) on vieläkin kipeä, ja paranee pikkuhiljaa. Torstaina kävin töissä pyörällä, ja kyllä se vähän illalla tuntui. Juoksemaan ei tee vielä mieli, kun kävely ja varsikin istuminen tekevät välillä tiukkaa. Alkuviikosta olo on aina parempi, loppuviikkoa kohden selkä taitaa väsyä istumisesta ja sen seurauksena jalka on taas vähän kipeämpi.

Sain juuri luettua Miika Nousiaisen Maaninkavaaran, oli kyllä mainio kirja. Se kertoo urheiluhullusta valmentajaisästä, joka juoksuttaa tyttärensä lähes henkihieveriin. Suosittelen! Seuraavaksi yöpöydällä on Leena Lehtolaisen Henkivartija. Odotukset ovat senkin suhteen korkealla, vaikkei pääosassa tällä kertaa seikkailekaan tuttu Maria Kallio.

Mahtiviikonloppu

Olimme viikonloppuna mökillä. Lauantaina saimme vieraaksemme yhden nelilapsisen tuttavaperheen. Söimme lasagnea ja suklaakakkua, kävimme sienimetsässä ja saunassa. Oli tosi mukavaa! Lähimetsästä löytyi roppakaupalla kantarelleja, suppiksia ja mustia torvisieniä. Tein illalla syksyn ensimmäisen sienipiirakan.

Tänään sunnuntainakin kävimme vielä hakemassa korin täyteen samaisia metsän herkkuja. Pehmeällä sammalella oli minunkin helppoa ja kivutonta kävellä, mitä nyt eilen liukastuin kalliolla. Metsässä oli ihan mahtavan rauhallista ja hiljaista, hirvikärpäsiäkään ei ollut vielä liikkeellä. Aurinkokin paistoi. Muutenkin jalka tuntuu taas paremmalta, eli kai se selkä koko ajan vähän paranee. Tällä vauhdilla siihen taitaa kuitenkin tosiaan mennä kuukausia.

Aten pyörästä hajosi tänään jarrut, ja poikarukka joutui taluttamaan pyörää kolme kilsaa taekwondo-treeneistä kotiin kaatosateessa. Oli aika litsislötsis koko poika. Onneksi Nelli oli jo aikaisemmin päivällä leiponut suklaakeksejä.

Petri ilmoittautui tänään Rantamaratonille, kun tuntui tänään pitkän lenkin jälkeen kuulemma niin hyvältä. Meikäläiselle on taas tarjolla se ah niin tuttu mutta tärkeä kannustajan rooli.

Hiljaiseloa

Voi vitsi millaista makoilua tämä elämä nykyään on! Monta tuntia illassa pötköttelen olohuoneen sohvalla telkkarin ja läppärin ääressä.Tylsää!

Maanantaina kävin taas lääkärissä seurantakäynnillä. Lekurin mielestä paraneminen on jo hyvässä vauhdissa. Sain lisää särky- ja tulehduskipulääkkeitä vielä kuukauden tarpeiksi. Sairaslomaakin olisin saanut viikon-kaksi, mutta sanoin haluavani mennä jo töihin. Yritän tehdä osan töistä etänä (sohvalla makoillen) ja työpaikalle tilasin satulatuolin. Saan sen perjantaina. Toivottavasti siinä voin sitten jotenkin istuakin. Nyt olen palavereissa lähinnä seisoskellut ja työpöydän ääressä nojaillut eri tavoin yhteen polvituoliin, jonka sain lainaksi kolleegalta.

Nelli on leirikoulussa ja Atte lähes kaikki illat taekwondo-treeneissä tai ulkona kavereiden kanssa. Kotona on nyt siis tosi hiljaista, kun Petekin on lenkillä.

Uusimmassa Talouselämä-lehdessä oli mielenkiintoinen juttu ja Ponnistus Pilatus -jumppaohje. Ajattelin kokeilla, kunhan saan selän taas kuntoon. Video latautui liian hitaasti, mutta alkuun pääsee varmaan niillä pdf-ohjeillakin.