Aamu-duathlon

Laitoin herätyskellon soimaan kuudeksi, mutta heräsinkin jo varttia vaille. Edellisiltana olin jo laittanut uimakamppeet valmiiksi pyörälaukkuun, joten pikaisen puuroaamiaisen ja Hesarin silmäilyn jälkeen polkaisin Leppävaaran uimahallille. Olin kuvitellut, ettei siellä kovin paljon olisi ihmisiä aamulla uimassa, mutta olin väärässä. Muutama rata oli varattu kilpauimareille, ja kaikilla muillakin oli useita uimareita.

Valitsin sellaisen radan, jolla ihmiset näyttivät uivan vapaauintia. Kaksi-kolme miestä oli koko ajan samalla radalla, joku ohittelikin. Se vähän häiritsi kyllä, kun rytmi meni sekaisin. Uin taas sen tonnin, muta tällä kertaa en katsonut aikaa kellosta. Rytmi löytyi hyvin, ja jaksoin hyvin uida pienillä pysähdyksillä. Yritin aina pysähdysten aikana päästää nopeampia uimareita ohitse.

Uinnin jälkeen oli mukavan rento ja lämmin olo. Työmatkalla vähän liukastelin, kun pyörätiellä ollut lätäkkö oli yöllä jäätynyt, eikä pyörässäkään ole vielä nastarenkaita. Ehdin työpöydän ääreenkin mukavasti jo 8.05. Työmatkapyöräilyä kertyi tänään 16,6 km.

Yhtä asiaa en ollut ennakkoon osannut ottaa huomioon; uimalasit painoivat silmien alle järkyttävät pandarajat moneksi tunniksi, vähän niinkuin tällä kolleegalla.

1000 m 30 min

Kävimme Peten kanssa uimassa Mäkelänrinteessä tänään illalla. Pete juoksi hallille noin 10 km, ja minä laiskuri iskiasvaivainen menin autolla. Uin 1000 metriä vapaauintia, pienine taukoineen siihen meni puoli tuntia. Halusin nyt tehdä pohja-ajan, johon mahdollista kehittymistä voin verrata. Vaikka uinnin aluksi tuntui, että on vain yksi vauhti (täysiä), sain joidenkin satojen metrien jälkeen rytmin päälle. Hengitin joka kolmannella vedolla ja keskityin myös pään ja käsien asentoon. Kilsan täytyttyä uin vielä 200 metriä vähän rauhallisemmin. Hyvin oli taas tilaa, samalla 50 metrin radalla oli vain muutama muu uimari. Oikeassa korvassa on kyllä vieläkin vettä...

Molempina päivinä Nellillä oli Umbro-turnaus Tuomarilassa. Ottelut alkoivat niin aikaisin aamulla, että pelipaikalla oli ihan kunnolla pakkasta. Kaivoin esille untuvatakin, enkä onneksi palellut kentän laidalla. Aurinkokin alkoi aamun mittaan lämmittää ja kahviosta sai teetä ja superhyviä mokkapaloja. Pelit sujuivat hienosti ja Nellin joukkue voitti hopeaa (kuva alla). Meidän tyttö on takarivissä toinen oikealta.

Uudella kameralla oli tosi kiva ottaa kuvia. Kokeilin myös sarjakuvausmahdollisuutta, ihan mahtavaa! Nyt tarvitsisin heti vähän isomman objektiivin, jotta saisin vieläkin parempia kuvia...

Uimassa taas

Kolmannella vapaauinnin tekniikkatunnilla harjoiteltiin käsien ja kropan asentoa. Välillä uitiin pelkästään jaloilla ja sitten taas pelkästään käsillä, kokeiltiin jopa vain yhdellä kädellä uintia niin, että toinen käsi oli joko edessä suorana tai vartalon vieressä alhaalla. Vaikeaa oli, kroppa ei ainakaan minulla pysynyt suorassa kuten olisi pitänyt vaan vaappui puolelta toiselle. Ohjeet olivat kuitenkin hyviä ja mukavalta tuntui uinti. Viikon päästä vikalla kerralla harjoitellaan lyhyesti käännöstä ja saamme henkilökohtaista palautetta videoinnin perusteella.

Uiminen tuntuu jotenkin kivemmalta nyt, kun tietää ainakin periaatteessa, mitä pitäisi tehdä. Liian montaa asiaa en kuitenkaan osaa vielä ajatella yhtä aikaa, vaan pitää keskittyä yhteen-kahteen kerrallaan; pään asentoon, käsiin, hengitykseen, kroppaan, potkuihin... Yhden ahaa-elämyksen koin tänään, kun ohjaaja kehotti ajattelemaan käden liikettä vartalon alla niin, että käsi pysyy paikallaan ja vartalo liukuu käden yli. Vähän huonosti sen selitin, mutta luulen, että silloin opin jotain.

Ennen uintia kävin Tapiolan Stockalla ahdistumassa ihmispaljoudesta ja tönimisestä. Olin aikeissa ostaa Hulluilta Päiviltä Nissin-salaman uuteen kameraani, mutta ei niitä siellä enää ollutkaan seitsemän maissa. Nooh, täytyy sitten ostaa se Canonin oma salama kolminkertaiseen hintaan.

Pyörän mittariin kertyi tänään 23 kilometriä työmatka- ja ostosajelua. Valo on jo tarpeen aamuin illoin; yllättävän paljon oli liikkeellä pimeitä pyöräilijöitä.

Uusi kamera

Sain tänään uuden kameran, kun kävimme aamupäivällä keskustassa. Päädyin ostamaan Canon EOS 500 D:n kittiobjektiivilla 18-55 mm. Iltapäivällä sain kameran toimintakuntoon ja napsin automaattiasetuksilla kuvia kotoa ja Laajalahdelta. Mukavaa on, ja opeteltavaa riittää pitkäksi aikaa. Ehkä huomenna luen käyttöopasta vähän automaattiasetuksia pidemmälle.


Yllä valitut palat kirjahyllystä (joka muuten pitäisi järjestää; kirjoja on ihan liikaa muualla kuin hyllyssä). En ole aikaisemmin kuvannut myöskään vessan kaakeleita (alla). Nyt on nekin ikuistettu!


Alla olevalla pysäkillä usein odottelen aamulla bussia ja lasken ohi ajavia autoja.


Kuvauslenkkiä lukuunottamatta en tänään ole ulkoillut, mutta torstaina ja perjantaina kävin pyörällä töissä. Molempina aamuina piti jo laittaa kypärän alle ohut Niken skull cap -pipo, niin kylmää oli.

Uintikurssilla, osa 2

Tämä päivä huipentui taas 40 minuuttiin altaassa. Vapaauinnin tekniikkakurssin aiheena tänään oli hengitys. Harjoittelimme sitä ensin altaan matalassa päässä painumalla veden alle ja ottamalla välillä nopeasti henkeä. Pompimme sitten syvemmälle ja syvemmälle. Seuraavaksi yritimme erilaisia hengitysrytmejä; hengitys joka kolmannella, viidennellä ja seitsemännellä vedolla. Näistä joka viidennellä hengittäminen tuntui omimmalta. Vasemmalta puolelta hengittäminen tuntuu hankalammalta, mutta hengitys kannattaa opetella molemmilta puolilta, jotta uinnista tulisi symmetristä.

Tällä tunnilla laskimme myös sitä, kuinka monta vetoa tarvitaan 25 metrin altaan päästä päähän. Minulla se vaihteli välillä 18-24, useimmilla muilla kurssilaisella riitti vähempikin. Taidan siis edelleen räpiköidä vedessä... Lopuksi uimme 100 metriä räpylöillä. Ihanaa vauhdin hurmaa - sitä en ollut ennen vedessä uimalla kokenutkaan!

Uinti tuntui tänään helpommalta kuin sunnuntaina, kun kävimme Peten kanssa Mäkelänrinteen uimahallissa. Siellä on 50 metrin allas, ja se tuntui tosiaan ainakin kaksi kertaa yhtä pitkältä matkalta kuin Tapiolan 25 metriä.

Pyörän matkamittariin kertyi tänään 12 km; kävin Nellin kanssa Tapiolassa talvivaateostoksilla ja nyt illalla fillaroin uimahallille ja takaisin.

Maalausvinkkejä kaivataan!

Kun rakensimme mökkimme seitsemän vuotta sitten, valitsimme sinne yllä näkyvät kaapistot Petra-keittiön valikoimista. Kuvan ulkopuolelle jää vielä yksi lasiovinen kaapisto, laatikosto ja valkoinen jenkkikaappi, jonka päällä on kippiovellinen hylly. Keittiö on ihan hyvä ja toimiva, mutta nyt haluaisimme maalata kaapit ja laatikostot valkoiseksi. Tuota mäntyä kun on tässä pyöröhirsimökissä on muutenkin näkyvissä ihan riittämiin. Lisäksi keittiön alarivi näyttää kieltämättä hassulta; valkoinen jääkaappi-mäntypuinen laatikosto-valkoinen hella-mäntypuinen kaappi-valkoinen tiskikone...

Nyt mielessä risteilee vain valtava määrä kysymyksiä maalaukseen liittyen:

• millä maaleilla se kannattaa tehdä
• tarvitaanko oville ja rungoille (viilutettua lastulevyä) eri maalit
• pitääkö rungotkin hioa ennen maalausta ja tarvitaanko mahdollisesti jotain muutakin ennakkovalmisteluja
  
• mitenköhän nuo ristikot ja ovien lasit saa irti ja ennenkaikkea siististi takaisin (tähän voi kieltämättä olla mahdotonta vastata vain kuvan perusteella...)
  
• muita vinkkejä kokeneilta?

Kaikki ideat ja vinkit otamme kiitollisuudella vastaan! Rakentaja.fi-palvelusta yritin vastauksia jo etsiä, mutta juuri se tärkein linkki ei toiminut. Paljon muuta hauskaa sieltä kyllä löytyi.

Ruuhkaa mökkiteillä

Tulimme mökille eilen illalla pimeän jo laskeudettua. Taas alkoi se mökkiviikonloppujen pitkä pimeä kausi, jota mökille tullessa vain pihavalot vähän valaisevat - silloin kun olemme muistaneet jättää ne päälle. Mökki oli taas joka syksyiseen tapaan täynnä kärpäsiä - kuolleita ja eläviä.

Aamupäivällä lähdimme Peten kanssa noin 9 kilometrin kävelylle Saarnikkaan ympäri. Saarnikkaan rannalle saapuessamme kuulimme ihmeellistä moottorin ääntä ja arvuuttelimme, kuuluuko se moposta vai moottorisahasta. Kävi ilmi, että hirvenmetsästäjät siellä vaan kaatoivat vesakkoa ampumapaikkojen lähistöltä. Autoja ja miehiä oli metsässä kuin pipoa. Ihmeellistä, sillä yleensä emme tapaa metsäteillä ketään muita.

Selkään ei sattunut tuo lenkki lainkaan, kun jalassa oli uudet MBT-kengät. Olen tosi iloinen, että sain ne ostettua ja pääsen taas liikkumaan. Alla Petri laittaa käyntiin Nokian Sports Trackeriä, joka erheellisesti näytti lenkin pituudeksi jopa 10,4 km.

Lenkin jälkeen istutimme (tai siis Petri istutti...) Nellin opettajaltaan saaman kriikunapuun, ja minä otin vähän kuvia ruskasta, alla ruusuangervon lehtiä.

Näyttää siltä, että järjestelmäkameran hankinta on kohta ovella. Nyt luulen, että hankin Canon EOS 500D:n, mutta se varmistuu vasta, kun pääsen kamerakauppaan kokeilemaan kameroita ja tutkailemaan niiden ominaisuuksia tarkemmin.

Koska metsässä tänään vasta valmistauduttiin hirvijahtiin, rohkenimme lähteä vielä sieneen lasten kanssa. Kori täyttyi taas suppilovahveroista ja kantarelleista alle tunnissa. Suppikset olivat vähän kuivahtaneita, mutta ihan kelpoja kumminkin.

Sieniretkeltä palattuamme näimme kaksi ratsukkoa ja kun yhdellä mökkinaapureistakin oli synttärijuhlat, tuntui kuin olisi vähän isommassakin taajamassa.


Yhteensä olen tänään kävellyt kolmisen tuntia, ja loppuillan meinaankin pötkötellä sohvalla ja sängyssä. Viikonloppuisin istun vain ruokapöydässä, muuten makoilen, seison tai kävelen. Tiskikonetta en ole tyhjentänyt kahteen kuukauteen, siinä kun pitää kumartaa ja tehdä selällä kiertoja. Muuten voin tehdä aika lailla normaaleja juttuja jo, enkä viikonloppuisin tarvitse edes särkylääkettä.