Joka viidennellä

Vasta illalla ehdin tänään uimaan, mutta se olikin hyvä sillä aika monet olivat keksineet lauantai-illalle muuta tekemistä ja altaassa oli tilaa. Tein vähän tekniikkateeniä:

• 200 m vapaauintia tennispallot käsissä
• 200 m vuorovedoin niin, että toinen käsi edessä sen aikaa kun toisella tekee koko vedon alusta loppuun
  
• 300 pullarilla

Tennispallot käsissä oli yllättävän vaikea uida, saman efektin saa tietysti uimalla kädet nyrkissä. Sitä kokeilin jo aikaisemmin, mutta en saanut käsiä pysymään nyrkissä. Pallojen kanssa oppii (ainakin teoriassa) käyttämään koko käsivartta paremmin vedossa. Hidasta oli. Vielä hitaampaa oli uida vuorovedoin, ja välillä yläkroppa sukelsi. Vielä on siis tekniikassa hiomista.

Tekniikkatreenin jälkeen uin ihan tavallisesti. Ajattelin kokeilla taas hengittämistä joka viidennellä vedolla, ja se onnistuikin ihan ok. Ennen puhalsin kaikki ilmat samantien veteen, mutta nyt puhalsin vetojen tahtiin ja ilmaa riittikin pitempään. Tuntui siltä, että oli myös helpompi keskittyä liukuun ja potkuihin, kun hengittelin vähän harvemmin. Kaksi kilsaa tuli täyteen yllättävän pian.

Kun lähdin pois radalta, laitoin pullarin jalkojen väliin ja tennispallot käsiin, enkä meinannut päästä portaille kolmen radan päähän. Vähän alkoi sisäisesti hymyilyttämään oma hölmöys.

Märkää mennen tullen

Koska tämä pimeys ja sade oikein loppuu? Tuntuu, että koko ajan on väsynyt ja vain liikunta saa paremmalle mielelle. Tein aamulla 16-17 kilsan pyörälenkin töihin, ja Bembölessä noin puolimatkassa alkoi sataa. Onneksi oli vedenkestävät kamppeet päällä, ja suunnitelmissa käydä suihkussa vasta työpaikalla. Kotimatkalla satoi jo lähtiessä, ja silloin ajoin kyllä lyhintä reittiä. Yhteensä kilsoja kertyi tänään noin 25.

Illalla vein Nellin ratsastamaan. Hänen vuotta vanhempi, lähes koko ikänsä ratsastanut serkkunsa oli lupautunut opettamaan vähän alkeita ja erinomaisesti se näytti sujuvan. Kypärän, turvaliivin ja ratsastuhousut Nelli sai lainaksi. Maneesissa ei voinut käyttää salamaa, siksi oheinen kuva on tärähtänyt. Saa nähdä, tuleeko ratsastuksesta toinen harrastus futiksen rinnalle. Jos innostus jatkuu, maaliskuussa voisi yrittää lasten alkeiskurssille.

Voi suoni!

Uin tänään Tapiolassa 2,4 km. Lähdin uimaan sillä ajatuksella, että ainakin kaksi kilsaa menee. Yllätyksekseni meni helposti vähän enemmänkin. Olin ajatellut tehdä vähän tekniikkaharjoituksia, mutta niistä luovuin kun huomasin samalla 25 metrin radalla olevan 13 uimaria... Lopussa alkoi vetää suonta varpaasta, ja päätin lähteä suihkuun lämmittelemään.

Jalkani ovat melko arat kylmälle. Menen yleensä nukkumaankin sukat jalassa, koska en saa unta jos jalat palelevat. Kesällä ostin magnesiumia, koska olin jostain kuullut, että siitä voisi olla apua. Purkki on kuitenkin unohtunut jonnekin keittiön kaapin perälle. Täytyy varmasti kaivaa se nyt esiin ja alkaa napsia niitä pillereitä.

Tervetuloa hiki!

Tämä viikko on siinä mielessä harmillinen, että pääsen pyörällä töihin näillä näkymin vain perjantaina. Muina päivinä on kokouksia tai muita aktiviteetteja niin, että pitää mennä bussilla. Eilen maanantaina menin kyllä pyörällä, kun vein heti työpäivän jälkeen vanhan pyöräni uudelle omistajalleen eli äidilleni. Siitä tuli kuitenkin vain noin puolen tunnin pyöräilyt.

Menemme Nellin ja parin kaverinsa kanssa torstaina katsomaan Twilight - Uusikuun Tennispalatsiin. Ajoin pyörällä lunastamaan liput Ison Omenan Finnkinosta. Laitoin pitkästä aikaa päälle ihan urheiluvaatteet, mikä kyllä piristi mieltä. Poljin Kehä II:n vieressä menevää pyörätietä parhaimmillaan alamäissä lähes neljääkymppiä, matkaa kertyi yhteensä parikymmenä kilsaa. Kiva oli polkea vähän kovempaa, mutta kyllä se vähän kostautui, kun selkään sattui noustuani pyörältä. Ilmeisesti rauhallisempi työmatkapyöräily on kuitenkin selälle tässä vaiheessa vielä ystävällisempää.

Isossa Omenassa lippujen lisäksi ostin Wayne's coffeesta vitamiinijuoman. Hyvänmakuista, ilmeisesti terveellistä eikä kuplia. Hinta vaan oli melko suolainen, 3,70/pullo.Saman sarjan Recovery-juomaa maistoin kesällä pitkän lenkin jälkeen Örebrossa, ja se oli mieleenpainuvan hyvää. Sitä ei nettisivuilta eikä kahvilastakaan löytynyt.

Olen jo alkanut alustavasti silmäillä triathlonin treeniohjelmia. Voi kun saisin nyt selän vaan kuntoon, niin voisin alkaa ihan oikeasti suunnitella kesän kisoja. Tänään tuli meiliä myös Helsinki City Runin ja City Marathonin järjestäjiltä, ilmoittautuminen on alkanut ja early bird -hinta on voimassa 16.12. Jos ilmoittaudun, en ainakaan tällä kertaa unohda ottaa peruutusturvaa...

Pisin ikinä

Koskaan ennen en ole uinut kolmea kilsaa yhteen menoon, vaan tänäänpä tein sen! Enpä olisi muutama kuukausi sitten itsekään uskonut, että jaksan ja viitsin. Viimeiset 500 metriä tuntuivat jo kyllä melko tahmeilta, ja kahvilasta loppu-uintia seurannut Petekin sanoi lopun näyttäneen "vaappuvalta"...

Ennen uintiä nautimme auringosta ja kävelimme Mäkelänrinteestä keskuspuistoon ja takaisin noin tunnin lenkin. Sain vielä ostettua uuden uikkarinkin ennen altaaseen pulahtamista. Se on hieno, ja tuntuu uidessa ihan erilaiselta kuin edellinen, ehkä kymmenisen vuotta vanha.

Kävimme myös mökillä, ja Pete nosti Aten kanssa veneen järvestä. Oli jo aikakin saada se ylös turvaan jäätymiseltä. En osallistunut nostopuuhiin, vaikken nostamista muuten enää kovin paljon varokaan. Lauantaina ajattelin pyöräillä Kivihoviin apteekkiin ja kauppaan 15 km, mutta sateen takia en viitsinytkään, kun vedenpitävät pyöräilykamat olivat jääneet kotiin. Menimme sitten autolla koko perhe.


Jos selkä on tammikuussa juoksukunnossa, haluaisin osallistua Helsinki City Runin puolikkaalle 8.5. Mökkitriathlonin (200-19-5) järjestämme taas muutamien kavereiden kanssa viikkoa ennen juhannusta. Seuraava "kunnon" kisa voisi olla Kiskon Kiskojien triathlon, joka järjestetään ilmeisesti 3.7. Kiskossa on tarjolla 1/8- ja 1/4-matka, ja se sijaitsee melko lähellä meidän mökkiä. Nyt ei siis puutu enää kuin terve selkä! Ja ehkä, jos oikein innostun järvessä uimisestä, pitkähihainen ja -lahkeinen märkäpuku.

Hidas vai nopea

Kauhea pärske kävi tänään Tapiolan uimahallissa, kun menin uimaan puoli kahdeksan jälkeen illalla. Nopeille uimareille tarkoitetulla radalla oli ainakin kahdeksan uimaria, jotka jonossa kroolasivat tosi kovaa vauhtia. Jäin siis suosiolla sille toiselle kuntouimareille varatulle radalle. Kun kolmannen kerran ohitin yhden naisen, joka ui lähes pystysuorassa asennossa, vaihdoin nopeiden uimareiden radalle. Sieltä oli onneksi jo osa porukasta lähtenyt. Sainkin uitua mukavasti 2,2 km, viimeiset 20 minuuttia yksin radalla.

Aikaisemmin illalla kävin taas Teijalla fysioterapiassa. Iskias paranee kyllä koko ajan, mutta kivuttomien päivien sijaan minulla on toistaiseksi vain kivuttomia hetkiä. Aamulla bussipysäkille kävellessäni havahduin siihen, ettei juuri silloin sattunut selkään eikä jalkaan. Se oli hieno tunne. Myöhemmin päivällä iskias kyllä muistutti taas itsestään. Kipulääkkeitä en kuitenkaan ole enää tarvinnut, en edes Panadolia.

Tavoitteena on edelleen päästä juoksemaan tammikuussa, mutta sitä ennen pitää selän olla kokonaan oireeton. Kun selkä on kunnossa, alan tehdä säännöllisesti ja paljon vatsa- ja selkälihasliikkeitä, jotta lihakset tukisivat selkää mahdollisimman hyvin. Myös fysioterapiassa käyn säännöllisesti kahden-kolmen viikon välein.

Ostin tänään lisäsalaman kameraani, mutta en vielä ehtinyt kokeilla sitä. Rajalan myyjä kun ei muistanut myydä minulle pattereita, enkä uinnin jälkeen ehtinyt enää Alepaan. Aten taekwondon vyökoe on kahden viikon päästä, ja siihen mennessä pitäisi oppia toimimaan edes auttavasti sen salamankin kanssa.

Voi miksei se kello soinut?

Herään yleensä kuudelta kännykän piippaukseen. Illalla laitan kännykän äänettömälle, herättämään oikeaan aikaan, pois päältä ja makuuhuoneen vastakkaiseen nurkkaan niin, että joudun nousemaan saadakseni sen pois päältä. Näin vältyn torkuttamiselta ihan kokonaan ja pääsen ylös heti kellon soitua. Tänään kännykkä ei kuitenkaan soinut ollenkaan, vaan heräsin vasta 6.50 Peten kännykän piippailuun.

Aamu-uinti meni siis sivu suun, vaikka olin laittanut kaikki kamatkin jo pyörälaukkuihin eilisiltana. Olin varmaan melko kiukkuisella päällä, koska pyörätielle pysäköidyt ja tyhjäkäynnillä käyvät autot saivat minut jo aamun työmatkalla kiukkuiseksi. Vai oliko se sittenkin se, että jouduin muuttamaan suunnitelmiani heti aamusta?

Kun en aamulla päässyt, kävin illalla Tapiolan uimahallissa polskuttelemassa 2 km. Siihen meni tänään(kin) normiaika, noin 50 minuuttia. Nyt kun olen jo muutamana tiistaina käynyt uimassa Tapiolassa, siellä alkaa näkyä jo tuttuja naamoja. Hassua. Eihän siellä mitään kenenkään kanssa tule juteltua, mutta jotkut tosi nopeat uimarit jäävät mieleen.

Uusi uimapuku olisi kiva, nykyinen uikkarini on varmaan ainakin 10 vuotta vanha. Eihän sitä liiemmin ole viime viikkoja lukuunottamatta käytetty, ja nyt se tuntuukin haperoituvan ihan silmissä. Olen katsellut esim. tätä uikkaria. Musta on tosi hyvä väri, ja mulla on nytkin lahkeellinen uimapuku. Se on näin keski-iässä mukavan armollinen...

Työmatkapyöräilykin sujuu nyt mukavasti. Menen bussilla vain, kun on pakko, ja siksi pyörällä lähteminen on nykyään niin helppoa. Tällä viikolla sellainen päivä on torstai. Lumisina päivinä täytyy vähän muuttaa reittiä, mutta ainakaan tällä viikolla lumesta ei ole pelkoa. Pimeää ja märkää on.