Spinningissä

Ekaa kertaa moneen (ehkä kymmeneen?) vuoteen olin tänään spinning-tunnilla. Työkaveri houkutteli kokeilemaan Kampin Motivuksen aamuseitsemän tuntia, ja ihan kivaltahan se tuntui. Silloin kauan sitten ekalla tunnilla muistan kääntäneeni lisää vastusta ihan liian innokkaasti niin, että olin jo tunnin puolivälissä ihan läkähdyksissä. Nyt yritin olla varovaisempi sen vastuksen kanssa.

Tunnin alussa ystävällinen työkaveri auttoi pyörän säätämisessä. Olin ottanut pyöräilykengät mukaan, ja niillä olikin ihan kiva polkea. Luulenpa, että sain hyvää treeniä varsinkin ylämäkiä varten, kun poljettiin seisaallaan. Peilistä oli helppo katsoa, etteivät hartiat olleet ylhäällä ja että yläkroppa pysyi muutenkin suht paikallaan eikä heijannut puolelta toiselle. Ohjaajan valitsema musiikki ei ollut sitä ihan mun parasta suosikkigenreä, mutta menetteli.

Tunnin jälkeen suihkuun oli pitkä jono, vaikka niitä oli kymmenisen kappaletta. Olisi varmaankin kannattanut kävellä Sanomataloon suihkuun, olisin varmasti välttynyt myös jälkihieltä. Jonottelusta ja odottelusta huolimatta ehdin aamun ensimmäiseen palaveriinkin puoli yhdeksäksi.

Päivällä meilailimme Peten kanssa ja pohdimme, menisimmekö uimaan vai juoksutekniikkatreeneihin Arenalle. Lopulta päätimme olla menemättä kumpaankaan, kun mua väsytti ja Petellä oli muuten kylmä ja kehno olo. Tästä tulikin sitten leipomisilta.

Kyllä päätä paleli

Ajoin tänään pyörällä töihin ja takaisin. Aamulla pakkasta oli toistakymmentä astetta, ja pukeuduinkin suht lämpimästi. Päätä paleli yhdessä alamäessä Ruukinrannassa ja varpaita vähän loppumatkasta. Muuten meni ihan kivasti. Pyörän etuosasta kuuluu jotain ihme tsirpitystä; pitäisi varmaan laittaa sinne jotain öljyä. Ennen suihkua tein vielä vartin verran selkää vahvistavia liikkeitä kuntosalilla.

Ennen kotimatkaa otin kuvan vaatteista, pukemisjärjestys oikealta vasemmalle. Pipo ja hanskat jäivät näköjään kuvan ulkopuolelle.  Pakkasta oli kotiin päästyäni 14 astetta ja näillä pärjäsin:

• toppi, pitkähihainen urheilupaita, fleece, pyöräilytakki
• kompressiopolvisukat, pitkät juoksuhousut, fleecehousut, ulkoiluhousut
• pipo, hanskat, buffi
• pyöräilykengät, neopreenisuojat

Tällainen hieno pyörien säilytyssysteemi on työpaikan autohallissa. Focus on alarivissä kolmas oikealta. En pidä sitä päivisin edes lukossa, kun ei autohalliin pääse ketään ulkopuolisia. On tosi mahtavaa saada laittaa pyörä ajokuntoon lämpimässä. Tarpeen tullen se myös ehtii sulaa päivän aikana.

Löhöpallero

Olin suunnitellut tälle päivälle melko paljon hommia, mutta koska väsytti päätin ottaa vähän rauhallisemmin. Pyörän sain onneksi pestyä; Focus olikin päässyt jo ihan kamalan rapaiseksi, ja pakkaskeleillä se varmaan pysyykin puhtaampana. Nyt se on kuivunut kylppärissä jo monta tuntia, ja suunnitelmissa on ajaa sillä taas huomenna duuniin.

Trainerilla on rehnyt mieli ajella jo monta päivää, mutta en saanut aikaiseksi hakea pyörää varastosta. Rengaskin pitäisi vaihtaa... Onneksi pyöräilyä tulee joka viikko ainaskin muutama tunti työmatkoista, vaikka liukkaalla ja pimeällä ajaminen ei aina mitään nautittavaa pyörittelyä olekaan. Löysin jo sopivan traneirharjoituksen, nimeltään osuvasti "The TV Special". Käytännössä siinä ajellaan rauhalliseen tahtiin ja välillä pyöritellään vain toisella jalalla. Vaikuttaa ihan hyvältä ekaksi treeniksi, mutta sen aika ei siis vielä ollut tänään.

Joogaan sentään menin. Kävelin meiltä joogatunnille Mankkaalle reilun puoli tuntia, kun Pete meni lasten kanssa autolla katsomaan uusinta Potteria. Tänään teimme koko ensimmäisen sarjan, ja se tuntui juuri niin ihanalta kuin muistinkin. Kivan lämmin olo tuli, ja tasapainoliikkeet sujuivat paremmin kuin muistinkaan. Liekö HelTri-kuntopiirillä ja ahkeralla core-treenauksella osuutta asiaan... Joka tapauksessa miellyttävä kokemus. Muutamia selkäliikkeitä varon, ja hypyt teen ainakin toistaiseksi askeltamalla, mutta muuten tuntuu kuin en olisi taukoa pitänytkään.

Pertsaa

Aamiaisen jälkeen kävimme Peten kanssa hiihtämässä Oittaalla reilun tunnin murtsikkaa. Perinteistä mentiin, lähdimme Pirttimäkeen päin. Keskellä metsää ladut olivat aika huonossa kunnossa, lunta olisi voinut olla enemmän. Pete oli jo perjantaina käynyt hiihtämässä valaistun reilun neljän kilsan ladun, ja se oli kuulemma loistavassa kunnossa. Hienoa oli avata hiihtokausi jo marraskuussa.

Hiihdon jälkeen ajettiin Mäkelänrinteeseen uimaan. Alkuverran jälkeen teimme erilaisia drillejä, vähän sen mukaan mitä mun mieleen juolahti. Tuttuja juttuja kaikki mm. Kristan tunneilta. Yhteensä polskimme nelisenkymmentä minuuttia.

Kylmää ja pimeetä

Lumenella työskentelevä opiskelijakaverini kertoi, että suomalaisnaisten iho pysyy sileänä pitempään, koska täällä on niin kylmä ja ison osan vuotta myös pimeää. Kylmässä kaikki säilyy hyvin, eikä aurinko pääse tekemään tuhojaan iholle kuin pari kuukautta vuodessa. En tiedä, pitääkö tuo oikeasti paikkansa, mutta haluan uskoa että pitää!

Aamulla jouduin taluttamaan pyörää kolme-neljäsataa metriä Munkkiniemessä, kun puistossa ei oltukaan aurattu pyörätietä ihan koko matkalta. Lumessa kävelyssä on se huono puoli, että kenkien neopreenisuojat nousevat varpaiden kohdalta ylös, ja pian alkaa varpaita palella. Niin tänäänkin. Onneksi työpaikalla pääsin lämpimään suihkuun.

Työmatkoihin meni tänään reilut puolitoista tuntia. Talvella pyöräilyssä ei kyllä saa mitään ilmaiseksi. Vauhtia hidastaa sekin, että pidän lukkopolkimia epätasaisella pinnalla melkein aina auki, koska pelkään kaatumista. Alamäessä pidän kädet koko ajan jarrulla, eikä pyörä muutenkaan rullaa kesäiseen tapaan. Irtolumi hidastaa vauhtia yllättävän paljon ja aina välillä eteen sattuu tuulen irrottamia oksia ja kinostunutta lunta. Tänään ei tullut oikein hikikään, kun oli niin kamala viima mennen tullen.

Olen vähän miettinyt paremman lampun hankkimista. Nyt minulla on edessä ihan tavallinen hinnat  alkaen -mallinen Cateye noin viiden vuoden takaa. Se auttaa kyllä siihen, että minut  huomataan, mutta ei varsinaisesti valaise. Coming Thru -blogissa oli vastikään hyvä postaus fillarivaloista esimerkkeineen. Lamppuni taitaa tosiaan olla tuota ykköskategoriaa, siis silloin kun siinä on ihan uudet patterit (ja useimmiten ei tietenkään ole). Vaikka ajelenkin lähinnä valaistuilla teillä, voi joku kuoppa tai lumikinos joskus tulla liian nopeasti eteen. Etutuikun lisäksi minulla on punainen takavalo pyörässä ja toinen, vilkkuva punainen valo hihassa.

Aitan matka

Haastavasta säästä huolimatta aitan siirto onnistui tänään tosi hyvin. Tositoimiin ryhdyttiin jo aamuseitsemältä, ja aitta oli uudella paikallaan noin 70 kilometrin päässä varttia yli 12, kolme varttia ennen sovitun sähkökatkon loppumista. Pari puuta piti vielä tänään kuljetuksen tieltä kaataa, mitään muuta odottamatonta ei sattunut. Pete oli koko ajan kuljetuksen mukana ja otti nämä kuvat:

Lähdössä tallin pihasta.

Ahdas paikka.

Puhelinlinjan yli, sähkölinjan ali.

Aika lähellä jo.

Rekka alkoi jo kallistua, lopussa tuli hieman kiire.

Loppu hyvin kaikki hyvin! Kuvassa perustukset tehnyt rakennusmies Kimmo apureineen ja kuljetusliikkeen kolmikko.

Minulla ei ollut yhtään jännä päivä toimistossa. Työpäivän jälkeen pääsin sentään kuntosali-circuitiin ja pilatekseen. Hyvin meni kaikki paitsi kotimatka kun junat eivät päässeet lähtemään päärautatieasemalta. Vaihdoin bussiin ja siinä meni aikaa hukkaan noin vartti. Kiva, että kotiin pääsee helposti bussillakin!

Uintitestausta

Workouts in A Binder -kirjasessa on paljon hyviä uintitreenejä, ja ensimmäinen treeni on tietenkin testi. Perus- ja sitä pitemmille matkoille aikovien testi on 3x300 metriä 30 sekunnin palautuksin. Tavoite on uida kovimmalla mahdollisella samalla nopeudella kaikki setit. Ero hitaimman ja nopeimman setin välillä ei saisi olla enempää kuin 20 sekuntia.

300 metrin lämittelyn jälkeen lähdin uimaan. Aika nopeasti tajusin, etten voi lähteä uimaan "täysiä", koska vauhti ei riittäisi loppuun saakka. Sen sijaan yritin uida vahvasti; pitkillä voimakkailla vedoilla ja potkuilla reipasta vauhtia. Eroa huonoimman ja parhaimman setin välillä oli 11 sekuntia (5:34, 5:41, 5:45), eli siinä mielessä testi onnistui. Viimeisellä kierroksella edessä oli pari mökkisammakkoa, joita piti väistellä ja ohitella, mutta ei siinä varmaan montaa sekuntia aikaa mennyt.

Kirjassa on taulukko, josta voi noiden kolmen setin keskiarvon (5:40) perusteella päätellä T1-vauhdin (lactate treshold pace). Sitä voi käyttää anaerobisen kynnyksen arvioinnissa ja se on myös hyvä mittari vauhdin kehittymiselle. Joissakin kirjan treeneissä T1-vauhtia käytetään myös treenivauhdin määrittämiseen. Taulukon mukaan T1-vauhtini oli tänään 1.53 /100 m. Täytyy tässä yhteydessä mainita, että kirjan taulukko loppuu jo kuuden minuutin kohdalla, joten aika täpärällä oli että aikani edes mahtui viitearvoihin.

Työmatkapyöräily haukkasi tänään normaalia pitemmän ajan; 1.26. Tein vähän huonoja reittivalintoja ja jouduin jopa hieman taluttamaan pyörää, kun kaikkia teitä ei oltukaan aurattu. Kotiin pääsi jo vähän sujuvammin. Iltapäivällä sattui pari kivaa asiaa; yksi koiranomistaja jolle olin soittanut kelloa kaeumpaa, hymyili ja kääntyi kiittämään. Pari autoakin pysähtyi ja antoi tietä, vaikka minä olin väistämisvelvollinen. Pieniä hyvänmielen juttuja.