Kevään mahtavan siitepölykauden mentyä ohi kuvittelin jo tämän vuoden pahimpien allergiakokemusten olevan onnellisesti takanapäin. Olin väärässä. Minulla on jo useamman kuukauden ollut luomet ja silmien ympärykset turvoksissa. Kävin lääkärissä jo ennen kesälomaa näyttämässä silmiä, ja silloin sainkin jatkuvan lääkityksen yhteen silmäsairauteen. Se ei vaan auttanut alkuperäiseen lääkärikäynnin syyhyn eli turvotukseen.
Syksyn tullen turvotus on vain pahentunut, ja kaulallekin on tullut ihottumaa. Iho on rikki ja punoittaa ikävästi. Sattuu. Pahimmillaan tilanne oli varmaankin pari viikkoa sitten, juuri silloin kuin kävin uutta pyörää koeajamassa. Sunnuntailenkillä mietin, että mikä ihme elämässäni on oikein muuttunut, koska allergiaoireet vain pahenevat. Siihen olen jo ehtinyt tottua, että oireita tulee ja menee, mutta nyt hetkellinen helpotus tuli vain viikonloppuisin.
Sunnuntaisella juoksulenkillä tulin ajatelleeksi, että työpaikalleni ihan pöytäni viereen tuotiin kesän alussa uusi, noin 20 m2 matto. Matosta levisi silloin tosi vahva haju koko tilaan, ja ensimmäinen ajatukseni olikin, ettei tästä voi seurata mitään hyvää. Vasta nyt syksyllä kuitenkin muistin koko jutun ja keksin yhdistää maton ja allergiaoireet. Olen allerginen mm. luonnonhartsille, ja sitä voi olla esim. liimoissa. Maton maahantuoja ei kuitenkaan osannut sanoa, mitä kaikkia aineita matto sisältää, ja kehotti rullaamaan maton pois ja katsomaan vähenisivätkö oireet. Siirryinkin istumaan toiselle puolelle kerrosta, ja oireet vähenivät.
Tämän viikon alussa matto vietiin pois ja palasin omalle paikalleni tiistaina. Kasvojen ja kaulan punoitus ja turvotus ei kuitenkaan ole vähentynyt juuri lainkaan. Työpaikkalääkäri vahvisti oletukseni: nyt kun iho on jo valmiiksi ärtynyt, se reagoi voimakkaasti mm. hajusteisiin, joille myös olen allerginen. Hajusteita on nykyään ihan joka paikassa. Aikaisemmin olen pärjännyt hajusteallergiani kanssa ihan hyvin käyttämällä itse ja vaatimalla muitakin perheenjäseniä käyttämään vain hajusteettomia tuotteita, mutta tänään pyysin jo muutamaa työkaveria olemaan ilman hajuvesiä ensi viikon. Onneksi he olivat ymmärtäväisiä! Jospa se ja saamani kortisoni-kuuri yhdessä uuden antihistamiinilääkityksen kanssa riittäisi ihon paranemiseen.
Kuva olisi tietysti kiva, mutta nyt ei tee mieli itsekään katsella peiliin. Ehkä ikävin kommentti on ollut työpaikkalääkärin tokaisu, kun hän sanoi alaluomieni näyttävän ihan vereslihaisilta pihveiltä. Vaikka olo onkin tukala, taisi se silti olla häneltä melkoinen ylilyönti. Triathlonin harrastamiseen tämä vuodatus liittyy niin, että olen joutunut jättämään väliin jo parit uintitreenitkin, koska vesi saa punaisen entistäkin punaisemmaksi. Näin voimakas reaktio tuntuu väsyttävänkin melkoisesti. Paljon on nyt sen kortisoni-kortin varassa, peukut pystyyn!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti