Tänään normilenkillä sattui outo tilanne, kun juoksin Turvesuontiellä. Aurinko paistoi silmiin, ja siristellen huomasin, että edessä noin 50 metrin päässä on kevyen liikenteen väylällä joku mytty. Se näytti ihmiseltä, ja osoittautuikin nuoreksi mieheksi, kun pääsin kohdalle. Miehen vieressä oli reppu, ja hänen silmänsä olivat kiinni. Voi ei, yritin jo kiivaasti miettiä oikeita ensiaputoimenpiteitä. Muita ihmisiä ei juuri silloin ollut näköpiirissä. Onneksi hän reagoi heti, kun pysähdyin ja kysyin onko hän kunnossa. Hän avasi silmäsnsä ja alkoi nousta haparoiden ylös, nappasi repun selkään. Hän kertoi menneensä pitkäkseen maahan, kun piti puhelimen gps:tä katsoa miten pääsisi Tapiolaan. Ei tainnut nuorimies ihan selvin päin olla liikkeellä, mutta toivotteli minulle hyvää lenkkiä, kun olin neuvonut hänet puolen kilsan päähän bussipysäkille.
Vein työmatkapyörän huoltoon Sellon pyörään. Sillä on nyt parin vuoden aikana ajettu 4000 km. Haluan saada pyörän tsekattua ja huollettua ennen talvea, ja tämä tuntui ihan hyvältä ajalta. Ei siinä onneksi paria päivää pitempään mene.
Aikaisemmin tänään olimme Peten kanssa katsomassa kun tyttäremme suoritti Primus-tallilla kouluratsastuksen perusmerkin. Siinä piti suorittaa etukäteen opeteltu rata, mukana oli käyntiä, ravia ja laukkaakin. Läpi meni!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti